Perjantaipäikkärit

En muista, oonko aiemmin maininnut, että perjantaipäikkärit on viikon kohokohta. Kun lapset menevät nukkumaan ja lepäämään, minä keitän omat päikkärini (päiväkahvit) ja kaivan kaapista jotain ihanaa kaveriksi. Tämänpäiväinen kaveri on Lidlin donitsi. Nämä on niiiin hyviä, ettei paljon parempaa voi 0,49 eurolla saada!

Vaikka päivä onkin ollut vähän hermostuttava (huomaatteko, en sanonut uuvuttava tai ihan kamala), niin hyvää mieltäkin olen yrittänyt itseeni lietsoa. Olen mm. hihitellyt eiliselle pojan kanssa käydylle keskustelulle:

Poika: Apinat synnyttää banaaneja.
Äiti: Täh?
P: Noh. Ne viidakon eläimet päästävät niitä munia, kookospähkinöitä ja banaaneja.
Ä: Mistä muka?
P: Pyllystään.
Ä: ... ... ...öö, ei.

Olen myös riemulla seurannut, miten nopeasti yksivuotiaan kuhmut ja kolhut paranevat: toissapäiväiset tv-tasokuhmut ovat enää hennon vaaleansinisiä ja viikko sitten autotallin lattiasta nenään tarttunut muhkea rupi lähti eilen aamulla - ja tuli takaisin eilen illalla, ihan siitä samaisesta autotallin lattiasta.

Ja kyllä mua niin hymyilyttää hyssytellä sitä Rupinenää unille hävittäjäkoneiden jylinässä. (Muistan kyllä olleeni niistä täälläkin vahvasti eri mieltä.) Poika ei enää vaivaudu katsomaan taivaalle koneet kuullessaan, mutta minä sen sijaan kävelen niska vääränä ja huokailen ihastuksesta, kun kolme konetta suihkii sikinsokin pientä ympyrää talomme ympärillä 10 minuuttia. Flunssasta herkkiä korvia jytinä runtelee ikävästi, mutta Pieni nukahtaa tyytyväisenä turvalliseen, öh, hävittäjälentokoneiden ääneen.

Ja ah, se ois syysloma tämänpäiväisten päikkäreiden päätteeksi. Sopii sekin.