Toivottavasti en koskaan unohda olla kiitollinen opettajaperheen lomista.
Toistaiseksi koettua mm. Korkeasaari, jossa oon viimeksi ollut esikoiseni ikäisenä.
Sukulointi on ollut myös varsin tehokasta: omasta ja mr Piin lähiperheestä ollaan toistaiseksi tavattu viikossa 12/13 (laskinkohan oikein?) ja muutama yksilö lähisukupuun sivuoksilta. Mahtavaa sekin. Ja sanoisinko silti kaikkein mahtavinta olevan, että huomenna jatkuu lomailu, taas eri konseptilla. Loppuviikko täytyykin pyhittää palautumiselle. Yritän muistaa, että kaikilla pitää silloin olla oikeus mörköillä, sen verran hulistellaan ja viipotetaan siihen asti.
Mutta ihana etelävisiitti oli. Ihmisineen, reissuineen, elämyksineen. Vaikka edelleen inhoan ja pelkään suurkaupunkien liikennettä. Ei auta.
 |
| Amazonian asukkeja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti