Mulla on ollut hirveä hinku tehdä ja valmistaa kaikenlaista. Enimmäkseen homma on mennyt niin, että aloitan tarmoa puhkuen ja lopetan hyvin pian kyllästyneenä. Sikäli harmi, että olisi pari tilausjuttuakin, joihin pitäisi pystyä keskittymään ja inspiroitumaan. Tilausjuttuja enemmän houkuttelee kuitenkin lankalaatikko, kutimet ja virkkuukoukut. Vaikka moni tekele on käynyt pyörähtämässä puikoilla vain aloitussilmukoiden verran, on valmistakin tullut, 3 virkatun maskotin lisäksi tällaiset:
Halusin tytölle kapeat villahousut (tai akryyliahan nuo ovat, ihanan tuntuista Ipana-lankaa) ja rupesin sen kummempia miettimättä pyöröpuikoilla huristelemaan vyötäröltä alas. Pyllyn kohdassa piti tehdä istuvuussuunnitelmia ja -ratkaisuja, joten viritin kantapääkavennukset ja haaraan tein pienen kiilan. Jos tekisin joskus toiset tällaiset, suunnittelisin kiilan toisin tai jättäisin pyllyn kohdalta lisäkerrokset tekemättä. Tai etsisin jostain ihan oikean villahousujen ohjeen...
Mutta vähän tällainen olo mulla on nyt elämän henkisemmälläkin puolella: visioita olisi pilvin pimein, ja intoakin. Mutten kuitenkaan pääse alkua pidemmälle, kun jo totean, ettei sittenkään oikeastaan huvita. Tai suju. Tai en oo varma, mitä haluaisin ylipäätään tehdä. Mutta ei se mitään. Se varmaan tarkoittaa sitä, että pitää antaa niiden ajatusten ja suunnitelmien vielä muhia valmiimmiksi ennen toimintaan ryhtymistä.
Toillein minäkin oon vaippapepulle tehnyt tilan neuloessa. Ammattimainentermi on lyhennetytkerrokset, ja kun sitä käyttää, on heti pätevämpi olo. Kivan näköiset pöpät!
VastaaPoistaAahhahaahehee, eikö sitä voikaan sanoa kantapääpyllyksi? Mut joo, toi kuulostaa hyvin pätevältä, pitäisi opetella enemmänkin noita termejä, niin voisi uskotella itsellensä osaavansa ja tietävänsä, mitä tekee. ;D Kuinkas noi lahkeet oot tehny, siis silmukat lahkeiden sisäpuoliin? (Osaispa taas oikeat sanat tähänkin lauseeseen. ;D)
Poista