Mulla on sellainen olo, kuin olisin ollut kaukanakin lomalla. Junailtiin Miukun kanssa Tampereelle. Siellä odotti lämmin kevät ja rento viikonloppu ihanien ystävien ja sekalaisen jälkeläispoppoon kanssa. Nautin rytmistä, joka perustui siihen, että aina joku imetti tai nukutti. Siirtymät olivat verkkaisia ja suunnitelmat summittaisia. Sopi tahmeille aivoilleni ihanasti. Ja ihan parasta oli, kun kolmevuotiaat kaverukset nukahtivat suureksi yllätykseksemme shoppailureissulla rattaisiin sylikkäin. Olin muutenkin lumoutunut siitä, miten nämä "edelliset vauvat" ovat kasvaneet niin isoiksi, että haluavat kännykältä musaa tanssiesitystensä taustalle. Ja tilalla on katras uusia unissaan yniseviä vauvanuppuja.
Kotonakin on kevät harpannut eteen päin, ihanaa! Iloa, valoa, lämpöä ja onnea elämä tulvillaan. Ja vähän stressiä, kiukkua ja väsyä tuota kaikkea ihanan makeaa makuelämystä taittamaan. Eikös ne maut parhaiten korostukin just silleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti