Oon aika herkkä ihastumaan muumiaiheisiin juttuihin. Niinpä huikkasin mr Piille uuden MOOMIN -korusarjan nähtyäni, että siinä voisi olla mun joululahjatoive.
Aattona sitte somasta paketista paljastui tämä hopeinen Muumimamman käsilaukku -koru. Ooh!
Jäin miettimään, mikä Mamman käsilaukussa vetosi minuun. Itse kun en ole yhtään mammamainen. En turvaudu isoäidin resepteihin, enkä suhtaudu tyynen rauhallisesti "eväät ensin" -periaatteella katastrofeihin. Saati että lähettäisin turvallisin mielin lapsiani retkille Yksinäisille Vuorille tai että olisin ikinä elämässäni puhunut yhtä rauhallisella äänensävyllä, kuin Muumimamma. Mutta käsilaukku meillä sittenki on samanlainen:
Jos tassuun tulee haava
tai vatsa mouruaa,
Muumimamman laukku
voi kaiken pelastaa:
on kuivia sukkia, ruusunkukkia,
karamellipussi, pullaa ja voita,
rautalankaa ja kauniita simpukoita.
Jos tulee liian kylmä
tai vähän itkettää,
täynnä hellyyslaukku
ja mamma ymmärtää:
on kuivia sukkia, ruusunkukkia,
karamellipussi, pullaa ja voita,
rautalankaa ja kauniita simpukoita.
Niin, kaikenlaista löytyy. Mutta eihän Mammankaan käsilaukkuun mahdu välttämättä esimerkiksi yöreissuksi vaihtovaatteita, kaulureita tai hammasharjoja...
Sitä paitsi Mamma voi olla mun idoli, vaikken (vielä ainakaan) itseäni kovin samanlaisena pitäisikään. Mamma on aika cool. Ja jos vain ottaisi essun pois ja laittaisi helmet, niin sitten voitaisiin olla samiksia. Tai ehkä itse pukeudun joskus vielä raitaessuun helmien sijaan? Mr Piille passaisi myös hyvin piippu ja silinteri, ja meriaiheisten muistelmien kirjoittaminen. Semmoinen Muumipappa sekin vähän on.
Mä olen vähemmän muumeilija, kun mun pikkulisko, jolla on varmaan 50 sikakallista muumimukia ja kippoa ja kirsoa.
VastaaPoistaMutta muumeilen sopivasti, mehukannu kavereineen tuonne, muumilasit tänne, muumikolikkopussukka tälle... ja lahjaksi jaan muumeja ihan huoletta. :)
Mulla on ollu aina ongelma, mikä muumikirjan hahmo olisin. En haluaisi olla Vilijonkka, enkä mörkö, enkä Haisulikaan, mamma en ainakaan aina osaisi olla. Niiskuneiti on aivan liian neiti ja myy taas aivan liian... no MYY! Mä huomaan, että samaistun monen hahmon moneen piirteeseen, mutta en ole identtinen kenenkään kanssa.
Ehkä voisin olla Mymmelin äiti.
Mutta mulla on myös muumimamman käsilaukku. Lapsena siellä oli vakoiluvälineet, aurinkolasit, leikkirevolveri, kiikarit, syötävää jne. Aina kannattaa ensin tarkastaa käsveska ja sitten vasta lähteä hakemaan puuttuvaa tavaraa muualta. Nyt vakoiluvälineet on saaneet väistyä kaikenlaisen muun tarpeellisen tarvikkeen tieltä. Kuten vaikka autonavainten. Tai särkylääkkeiden tai laastarin tai kalenterin tai vaikka minkä muun.
Monesti mä olen ajatellut asioista, niinkuin muumit. Että syödään ensin lättyjä ja mansikkahilloa ja murehditaan sitten vasta. Tai jos joku on polkenut kukkapenkin hajalle, niin saapahan istuttaa uudelleen vaikka toiseen järjestykseen.
Mun suosikkikappaleeni on Mieskoneen Omenapuu ja aika pitkältä myös mun elämänfilosofiani kiteytyy siihen. Vois sopia muumeillekki:
"Jos menet syksyllä sateiseen metsään, löydät sieltä kauneimman omenapuun, mitäs jos sun jalkasi liukkaalla pettää, voisitko viheltää."
"on paljon päiviä, hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä, on silloin tärkeää, että osaa viheltää."
Jne... :) Kokeileppa seuraavan kerran kun oikein palaa hermo, pystytkö viheltämään. Ei pysty, ennenkö rauhoittuu. Ja sitten kun viheltää vaikka yhden nuotin, alkaa jo naurattaa se oma turha pihiseminen huulet tötteröllä. :)
-akka-
Piti googlata toi omenapuu, ja olihan se ihan tuttu laulu, aika ihana! :) Ei kyllä tee mieli kiukkuisena viheltää, mutta vois olla fiksua kokeilla. ;)
PoistaMuumeissa on kyllä hienoja elämänviisauksia myös! En tiedä, ootko törmännyt vielä siskon blogiin, mutta se joskus kirjoittelee postausten perään ihania muumiviisauksia. (http://elamanihelina.blogspot.fi/ ja tunnisteella muumi-mietelmiä.)
Mä myös samaistun eri hahmojen piirteisiin. Usein oon valinnut olla Mymmeli, koska se on sivuhahmo, jonka vähän paljastettuun luonteeseen jää paljon itse väritettävää. Mutta hienosteleva Niiskuneitikin voisin monesti olla, ja toisinaan erakko Nuuskamuikkunen. Tai säikky Nipsu, tai rääväsuinen Pikkumyy. Vähän Vilijonkkakin joskus. Niin joo ja Mörkö-päiviäkin löytyy...
Onkohan niin, että vain saduissa hahmot pysyvät päivästä toiseen samanlaisina? ;)
Ihastelin korua eilen vaikka en oikein tienny mikä se oikein oli. Kaukaa katsoin kahvipannuksi. Hyvä kun esittelit tarkemmin. Ihana!
VastaaPoista-r
Joo ja vähän se näyttää myös pieneltä lukolta tai lehmänkellolta! 😂
Poista:) kyllä mä oon käyny helisemässäkin jo säännöllisen epäsäännöllisesti, vähemmän vain jättänyt puumerkkejäni sinne. Mä oon aika varma, että satuhahmot on joka päivä samanlaisia, sillä jos jostain saa turvaa, on sen pysyttävä aina samana. Siis satuhahmosta. Live-elämässä ei tartte pysyä samana.
VastaaPoistaMun suosikkiviisaus muumeista on "ei ole temppu eikä mikään olla rohkea, jos ei pelkää". Niinhän se on. Mutta jos on rohkea siitä huolimatta, vaikka pelkää, niin se jo on jotakin suurta.
-akka
No niinpä... Hmmm... Hmmm... Ajatukset karkasi rohkaistumisiin.
Poista