12.4.2015

Pinkit kynnet ja ajatuksia herättävä kaupunki



Tautiyö valvottiin. Pientä uhmakasta potilasta kipu kiukutti, mistä johtuen ärisi ja karjui vähän väliä. EN HALUA! EN HALUA! HALUAN LENKKARIT! EN HALUA! HALUAN KAKSI SATEENVARJOA! ÄITI, AUTA!

Perjantaina nukuttiin kainalokkain olohuoneen lattialla. Edelleenkään ei haluttu mitään, ja se kannattaa ilmaista kiljuen. Kynsien lakkaamisesta sentään innostuimme. Mun onkin jo joulusta asti pitänyt lakata... Valitsimme pinkkiä. Tietenkin. Koska hän valitsee nykyään aina pinkkiä. (Vaikka oikeastihan tuo on "vaaleanpunaista"...)



Lauantaipäivän täytti veso. Huoh. Tunsin olevani niin pihalla. Iltapäivällä ajeltiin aikamme kuluksi ventovieraaseen lähikaupunkiin, kun mihinkään ihmiskontakteihin ei kuitenkaan vielä viitsitty ryhtyä. Maisemista tuli mieleen hauskoja muistoja: Ihan kuin meidän OKL. Ihan Porvoon näköinen maisema. Tässä näyttää Pietarsaarelta. Ja toisesta kohdasta Vaasalta. Lapsista pienemmälle tuli varmaankin Turku mieleen, kun alkoi miettiä, onko täällä J ja V. Ja isompi alkoi kosken nähdessään miettiä, että mikä se kaupunki olikaan, jossa asuu H ja J. Meri ja venesatama herätti etupenkin keskustelemaan sielunmaisemista.

Virkistävää, vaikkei edes tehty mitään kummempaa. Raumalla toimistotyötä tehdessä pomo kehotti lähtemään päivittäin vanhaan Raumaan kävelemään. En mä silloin siitä niin saanut virtaa, kuin nyt saisin. Mutta ymmärsin pointin. Tälläkin kertaa kauneuden näkeminen, ajatteleminen ja vanhojen muisteleminen teki hyvää mielelle (ja autossa istuminen pahaa selälle).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti