Tänään sairaanhoitajavuoro napsahti mr Piille. Eli mulle napsahti päivällisvuoro. Potilaallekin jo vähän ruoka maistuu. Sottainen keittiö ja oma (hirveän kivan!) työpäivän aikana kehitetty väsy sai ajatuksen kokkailusta ja syömisestä sotkujen keskellä tuntumaan kamalalta. Päätin suostua Pojan jo eilen vinkumaan Retkeen. Haettiin Lidlin kolmioleipiä ja muuta evästä ja päätettiin lähteä niinkin kauas, kuin talon nurkalle syömään.
Ihasteltiin kevättä, myrskyä ja mustarastasta. Tyttö bongasi kirkkaalta taivaalta "vihleän kaukopiiven". Me muut emme bonganneet, mutta se olikin kuulemma tooooti kaukana.
Tuli kylmä, oikeastaan heti. Valmiiksi viimasta haljenneet käpälät huusivat päästä sisälle ennen kuin irtoavat lopullisesti varsistaan. Siispä siirryimme sisätiloihin, siihen välttelemäämme sottaiseen keittiöön syömään loput eväät. Kiva retki, sanoi tyttö istuessaan kengät jalassa (huomasin vasta kuvasta) keittiön pöydän ääressä eväineen.
No jaa, olen nyt vähän eri mieltä. Aika tyhmä retki. Tyttö kyllä itse näytti kovin kivalta: naamasta kuultaa vielä etäisesti tussilla väritetyt huulet ja posket. "Olen lulli." Ja sanottakoon nyt vielä, että perheen uhmabalanssi on muuttunut: se edellinen "mahdoton" on hilliintynyt hallittavaksi ja suopeaksi ja tämä toinen on nyt vuorostaan ihan pitelemätön vänkääjä, riidanhaastaja ja nimittelijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti