Blogissa oli hiljainen pääsiäinen. Livenä ei.
Menin mummolaan karkuun kodin- ja lastenhoitoa, kun oman perheen toinen aikuinen lähti koko lomaksi leirille. Kivaa oli, joskin yllättävän raskasta, vaikkei omalle kontolle jäänyt kuin mahan kannattelu ja tunnontuskissa rypeminen.
Lapset virpoivat muutaman osoitteen, kokolla käytiin moikkaamassa sukulaisia ja muita tuttuja. Muut suunnitellut kyläreissut jouduin vetelien jalkojen ja mielen vuoksi perumaan.
Äsken huristeltiin takaisin kotiin ja laitettiin väsyneille leffa pyörimään. Tuntuivat satakiloisilta, kun nojasivat muhun molemmilta puolilta. Nyt rentoudutaan loppupäivä. Vaikka äänien ja käytöksen perusteella ei kyllä kukaan kuulosta kovin rennolta...
En halua töihin. En jaksaisi miettiä ja suunnitella. Oon varma, että huomenna mieli on jo toinen. Niin siinä aina käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti