5.1.2013

Armollisuutta


Osaisinpa opettaa lapsilleni armollisuutta.

Ei saa tuomita. En ole varma, onko toisten valintoja pakko hyväksyä, mutta ihmisestä pitää välittää. Olla sille armollinen. Nähdä ihmisessä muutakin, kuin erilaisuus, heikkous ja viat. Välittää siitä huolimatta, ettei ole ihan varma, mitä ajattelee toisen valinnoista. (Rikokset nyt on tietenkin asia erikseen, tarkoitan enemmän vaikkapa luonteenpiirteitä, elämäntapavalintoja ja inhimillisiä virheitä, joita kaikki tekevät.) Kukin vastaa oikeasti vain omista teoistaan, toisten tekemisiä on maailman turhinta arvostella, varsinkin selän takana.

Ja joo, juttelen toisten ihmisten kuulumisista ja tekemisistä, juoruilenkin. Mutta haluaisin opetella puhumaan (ja olemaan puhumatta) sellaisia asioita, jotka voisin sanoa myös kyseisen ihmisen kuullen. Haastetta kerrakseen. Ja nyt kun sen sanoin ääneen, niin saatte oikein luvan kanssa osoitella sitten aina, kun harhaudun tekemään toisin. Auts.

Haluan, että lapseni ovat aikanaan armollisia mua kohtaan. Uskon, että epätäydellinen kasvattaja on parempi esimerkki, kuin mukatäydellinen. Silloin lapsikin uskoo pärjäävänsä hyvin kasvaessaan aikuiseksi. Kun ei tarvitsekaan olla yli-ihminen. Riittää, että on riittävä. Ei tarvitse tietää kaikkea ja olla kaikkea. Terveiset omille vanhemmille: ootte olleet hyvät, riittävät ja sopivan inhimilliset vanhemmat. Ja mainiot isovanhemmat. 

(Voikohan olla muuten niin, että juuri sen takia sitä jossain vaiheessa takkuaa vanhempiensa kanssa ja osoittelee heidän vikojaan? Että se on jokin identiteettikriisi, matka omanlaiseen aikuisuuteen?)

(Ja toivottavasti on yhtä helppo tehdä, kuin sanoa. Tällaisissa ääneen sanotuissa sanoissa on se vaara, että jonain päivänä huomaamattaan syö ne.)


1 kommentti:

  1. KIITOS ! tällainen palaute saa tipat linssiin.Kukaan ei oo täydellinen eikä tuu olemaan,vaikka parhaansa yrittäis.Kukin oppii kantapään kautta mitä ei olisi kannattanu tehdä tai sanoa ja mikä siinä on että ne samat virheet tekee monta kertaa ja vieläpä nekin joita omassa äidissä inhosi ja päätti etten ikinä omille lapsilleni tee tai sano nuon.Mutta muorina on helpompaa,kun saa vain rakastaa ehdoitta eikä kasvatusvastuu oo enää ittellä.

    VastaaPoista