Voi iankaikkisuus, miten kauhea on voinut tämä maanantai olla. Töistä tullessa piti tehdä turvallinen pesä ja käpertyä omiin ääriviivoihin. Tässä olen, tässä ja nyt, turvassa, rauhassa, onnellinenkin, jos niin päätän. Henkisesti loppuun tyhjätty, niin että silmiä, otsaa ja niskan jokaista pientä lihasta särkee.
Lataan akkua puoli vuorokautta ja sitten aloitan alusta.
Sekin auttaa, että yhtäkkiä maanisesti haaveilen kanalasta, joka vielä viimepostauksessa oli todellakin vajaata lausetta varten keksitty täytevitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti