8.9.2019

Hullun hommaa




Kuva perjantai-iltapäivältä, kun oppituntien päätteeksi olen levittänyt tarkistamani kirjat, kokeet, päässälaskukokeet ja vääntämäni sanalliset arvioinnit kuluvalta syksyltä. En todellakaan tiedä, olisiko tarpeen tai järkevää teettää itsellään tätä kaikkea, vaikka se hyödylliseltä tuntuukin. Tässä työssä tulee vain tehtyä niin paljon muiden vaatimuksesta kaikkea vähemmän hyödyllistä, että katoaa kyky pysyä pointissa ja toisaalta unohtuu kiireessä ja väsyssä (tai nynnyydessä) kritisoida pointittomuutta... Veikkaan, että oikeasti jäin työmaalle ihan vain siksikin, että tarvitsin tunnin hiljaisuutta ennen kotiin menemistä. Ja luulen myös, että osittain tein tuon kaiken itseäni varten: paitsi, että tarvitsin rauhaa, niin tein MIELESTÄNI tärkeää ja hyödyllistä työtä. Kerrankin.

Olen julkaissut syksyn aikana muutaman postauksen työkuulumisistani ja opena jaksamisesta. Huhhuh. En kyllä tiedä, millä ilveellä aion tästä vuodesta selvitä, kun jo nyt on stressitasot ääriasennossa. En tiedä, mitä kaikkea saisin työstäni ääneen sanoa, mutta sanon silti, että ei ole helppoa tästä opettajan työstä viimevuosien uudistusten myötä tehty. Tuntuu, että oppilasaineksen kanssa vielä pärjäisin (vaikken siitäkään tietenkään aina ihan varma ole), mutta ne muut vaatimukset ovat jotain, mihin en ole halukas ja kykenevä sitoutumaan. Varsinkaan, kun se tapahtuu tuon luokassa tehtävän työn kustannuksella. Tietenkin, koska vuorokaudesta vain yksinkertaisesti loppuu tunnit (ja itseltä paukut). Ja toki siinä, missä tuo "muu lisätyö" verottaa luokalta, se vie myös perheeltä. Onneksi, kuten joka kerta tänä syksynä aiheesta puhuessani olen sanonut, on meillä toinen aikuinen tänä vuonna liikenteessä kevyemmällä kuormalla. Kiitollisena siitä tunnen kuitenkin jatkuvaa syyllisyyttä oman osuuteni jäämisestä niin marginaaliseksi täällä kotona.

Ei ole helppoa, ei. En oikeasti tiedä, kuka ihme haluaa tulevaisuudessa vapaaehtoisesti tehdä opettajan työtä, jos "se muu" siinä opettamisen ympärillä on tällaista. En ihan oikeasti usko, että juuri kukaan.

Miettikää sitä.

Oikeasti.

Anteeksi, että valitan. Vielä on pari asiaa (jopa kesä- ja heinäkuun lisäksi), joiden takia pidän työstäni. Mutta. Mutta silti, tämä ei ole huteran ja epävarman ihmisen hommaa, ja minä kyllä itseni miellän sellaiseksi...


(Sanokaa suoraan, jos olisi viisaampaa poistaa tällainen mielipide julkisesta jaosta.)


2 kommenttia:

  1. Täällä toinen samojen asioiden äärellä. Tsemppiä meille, ja kykyä priorisoida, oikeasti.

    VastaaPoista