Kesälomahame vanhasta lakanasta

Kesäloma on alkanut kesäisesti ja lomaisesti. Eli aika täydellisesti. Oma ja naapurin poika ovat rakentaneet itse ideoimaansa peräkärrysaunaa ja saaneet sen jo saunontakuntoon. Koko naapurusto on päässyt fiilistelemään kahdeksanvuotiaiden löylyistä. Ihmeellisiä lapsia nuo.

Itsekin olen päässyt jo tekemään käsitöitä. Pitkästä aikaa on ompelukone houkutellut. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, miten toivoisin muodin menevän yksinkertaiseen, liehuvaiseen suuntaan. Essuihin ja kaapuihin, valtaviin taskuihin, entistä ekologisempaan, yksinkertaiseen ja funktionaaliseen. Paitsi hetkonen, muodista viis! Minähän voin mennä tyyleineni ihan sinne suuntaan, minne haluan! Niistä ajatuksista tämä mieheni kotoaan tuoma vanha pussilakana muuttui kesähameeksi. Mallina käytin tätini vanhaa villakangashametta, jolle jo pitkään olen halunnut tehdä kaiman. Tosin paksummasta kankaasta, mutta tämä oli hyvää harjoitusta.

Lopputulos oli ihanan kevyt ja viileä liehuhame, jonka tosin pelkään repeävän hetkenä minä hyvänsä. Sen verran oli jo puhkihiutunutta kangasta.

Lupasin pienen katsauksen hameenvalmistusprosessiin, joten täältä pesee. Yksityiskohtaisempaa ohjetta ei ole, sillä tekotyylini on aina "Silmät kiinni ja suin päin vaan. Jos ei onnistu, ja jos se haittaa, niin puretaan." Tällä tyylillä tehtynä kävi niin, että yötärökaitale tuntuu ja näyttää paremmalta kaksin kerroin käännettynä. Voin toki väittää, että se oli alun alkaenkin tarkoitus.

Kankaan jämistä tein mekon tytölle, tosin ilman vetoketjua. Ihan hauska systeemi tuostakin kehkeytyi, voisi passata aikuisellekin, ainakin näin ohuesta kankaasta tehtynä: