18.6.2019

Erilainen ilta ja vanhemmuuden seuraava taso






Keskisisko sai päähänsä, että haluaa Mamman ja Papan luo yksin yökylään. Sinne meni. Hassu tilanne. Teimme tilanteesta vielä hassumman, ja minä lähdin pienimmän kanssa kahdestaan uimahalliin ja mr Pii esikoisen kanssa kahdestaan mökille. Jokainen lapsistamme sai siis yllättäen hemmotteluillan yhtä aikaa. Jokainen lapsi on viettänyt illan ollen keskipiste, hymyillen korvasta korvaan ja koko ajan pölöttäen.

Minun seuralaiseni

Mummolaan menijä
Isän kaveri

Hauskaa. Hauskaa, miten elämä etenee vaiheesta toiseen, ja jokaisesta vaiheesta oppii uutta ja löytää ihanaa. Tässä vaiheessa ilahduttavaa on lasten itsenäistymisharjoitusten myötä vahvistuva aavistus oman valinnan- ja tekemisenvapauden lisääntymisestä. Tällaiselle ääriviivojaan kaipaavalle se on hirmuisen huojentavaa ja riemastuttavaa. Uskon, että lastenkin kanssa löydetään uudenlaista yhdessäolemisen riemua, kun se "yhdessä oleminen" ei ole pakollista, vaan usein myös ihan vapaaehtoista.

Jotta kykenen päivittämään itseni vanhemmuuden seuraavalle tasolle, täytyy minun ymmärtää myös tämän vaiheen haasteet: Lapset osaavat jo tosissaan haastaa! Perustelevat, inttävät, osuvat arkaan paikkaan ja ovat jo aika nokkelia. Minun on nyt äitinä kyettävä nousemaan korkeammalle jalustalle. Vielä ei ole jälkikasvun aika olla tasavertainen määrääjä ja päättäjä, ja siksi en myöskään itse saa olla tasavertaisen lapsellinen riitelijä ja urpo, vaan täytyy osata taas olla (edes toisinaan) piirun verran aikuisempi. Siis esittää. Sen olen jo tajunnut, ettei aikuisuus ole mikään iän ja henkisen kasvun mukana tuleva juttu, vaan se on illuusio, jota pidämme lapsille yllä, ettei niiden tarvitse kannatella maailman murheita ja omia huolia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti