28.5.2018

Viimeisen viikon mietteitä







Oon elänyt tässä blogihiljaisuuden ohella monella lailla täysiä, mukavia viikkoja. Elämä on paitsi mr Piin terassiurakkaa ja koko porukan hiljalleen kehittyvää keväthyytymystä, myös mansikoita, omenapiirakkaa ja ihania kukkasia. Arvioinnit on tulostamista vaille valmiit, ja näyttäisi vahvasti siltä, ettei mun tarvitse tyhjätä luokkaa tavaroistani kesäksi. Se, jos mikä, vaikuttaa paljon siihen, miltä tämä kevät tuntuu. Ei juurikaan haikealta, ei juurikaan raskaalta. Pelkästään mukavalta, huojentavalta ja lomalta.

Viikonloppuna irroteltiin Siskon kanssa äitienpäivälahjareissussa Tampereella. Sekin oli juhlallista. Ostin bikinit.

Luultavasti tälle viimeiselle viikolle on luvassa vielä viimehetkenpaniikkia, tuntikaupalla siivoamista, raivaamista, yötöitä, metatyötä ja arviointien kriiseilyä. (Vaikka kaikki onkin valmista. Mutta silti, sadannen kerran käyn mielessäni läpi, että miksi "tyydyttävä" ja miksi "kiitettävä".)

Viimeisen viikon draivia tosin vähän katkaisee lasten sairastelu. Huomisen olen taas kotona, kun ei nuo likat nyt sitten kuitenkaan ole kunnossa, vaikka tänään jo niin luultiin. Höh. Olisin mielelläni ollut töistä seuraamassa hauska pelailupäivää, jossa koen kulminoituvan ja konkretisoituvan monta tärkeää asiaa, joita ollaan vuoden aikana harjoiteltu ja joista olen yöunillani maksanut. (Tai no, ehkä paremminkin vain ajoittaisilla nukahtamisvaikeuksilla.) Paitsi että maalintekoa toivoisin siellä huomenna näkeväni, niin myös ryhmähenkeä, sosiaalisia pelisääntöjä, kannustusta ja tsemppausta. Veikkaan, että huominen mieleni siis vaeltaa siellä kentillä ja kaikessa siinä keskeneräisessä työmaassa, johon en saa potilaskodilta käsin otetta. Eli veikkaan myös, että jollen ole tarkkana, saatan kiristyä ja kiukutella. Tarkkana siis. Yritän selviytyä kotipäivästä pinnistellen, muistilappuja kirjoitellen ja mikä ennenkokemattominta, myös tulevaa syksyä innolla suunnitellen! Se, jos mikä saa hymyilyttämään. Sain jo kalenterinkin ensi vuodelle. Pirteä pinkki, ja niin laiha vielä, verrattuna vuoden aikana pulskistuneeseen kirjaseen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti