Loppuviikko meni töissä vähän pinnistellen. Että eeeeikai tässä nyt mitään saikuttelua tarvi... En tiedä, kenen etua nytkin yritin ajaa puskemalla itseni töihin tartuttamaan, köhimään ja kadottamaan loppujakin äänestäni. Ainakin iltapäivän tukariin hinguin kovasti. Sori.
Kuopus on niin hassu, kun on ihan yhtäkkiä alkanut puhua monitavuisia sanoja ja pidempiä lauseita. Nytkin laulaa sängyssä "pää, olkapää, peppu", ihan kaikin kirjaimin ja sanoin. Pirkka-Pekka Petelius tosin on yhä Pepulus. Hän on jostain syystä varsin ihastunut Pepulukseen. Hassu.
Ja nyt hän alkoi laulaa "Keinutaan". Mun Idols raikaa näköjään seinien läpi sinne asti. "Keeinuutaaan, loopettaa, keeinuutaaan, loopettaa."
Viikonloppuiloa, ihmiset!
Tunnistan myös minussa tuon saikulle jäämisen vaikeuden. Minulla sentään oli viime viikolla ihan rehellinen kuume, niin oli pakko. Mutta ne seuraavat enterorokkoiset, mutta kuumeettomat päivät menivät jo huonossa omassa tunnossa, vaikka enhän minä olisi voinut mennä tartuttamaan sitä.
VastaaPoistaNo niinpä, aina yhtä vaikeaa! Vaikka pitäisi miettiä, että mitä sanoisi vastaavassa tilanteessa olevalle työkaverille ja toimia itse samoin. Itsekin tsemppasin viime viikolla yhtä kollegaa jäämään kotiin. Ei jäänyt. Sekään. 😂
PoistaKuume ja oksennus on hyviä syitä jäädä kotiin, mutta mikään epämääräisempi ei muka riitä. 🙊