26.8.2016

Hyvä syy ottaa asukuvia vauvoista





Kerroin pari päivää sitten myyväni lastenvaatteita paikallisella fb-kirppiksellä. Yhden ostotarjouksen yhteydessä kuului kysymys, että "oisko vauvanvaatteita". Juu, voin katsoa ton yhden laatikon, lupasin. Ja sitten se iski: Ei tätä. Eikä tätä. Eikä sittenkään tota, eikä totakaan. Enkä oikeastaan haluaisi luopua mistään. Laitoin pinojen päälle hintalaput. Se sekä helpotti, että ahdisti lisää: Eiväthän nämä nyt niin arvokkaita sittenkään ole. Paitsi että ovat sittenkin ihan korvaamattoman arvokkaita.

No, vaikken konmarilaisuuteen olekaan perehtynyt, niin luulen sydämeltäni olevani vähän sellainen: en halua säästää tavaroita, en edes tunnearvon takia. Sille tielle kun lähtee, niin siitä ei tule loppua. Tykkään niin paljon enemmän tilasta ja selkeyden tunteesta. Mutta voinko mitenkään muuten, kuin hypistelemällä palata kauhistumaan, miten IHMEEN pieniä ne vauvat ovatkaan olleet, ja miten IHMEEN vähän aikaa siitä on, kun heidät noihin ja näihin puin. No, käärin edelleen muutamat muistot kaappiin, mutta suurimman osan muutan pariksi hassuksi kolikoksi. Tuntuu ahdistavalta, tuntuu helpottavalta.

Viisas poikani neuvoi mua ottamaan pois laittamistani vaatteista kuvat, se kuulemma auttaa. No, luotan siihen, että niistä on kuvia vauva-albumeissa. Ja toisaalta saman tunteen ne kuvatkin herättää, kuin vaatteiden hypistely. Miten pieniä, ja miten hetki sitten. Joten enköhän mä selviä tästä luopumisesta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti