Aina käy näin: kun elämässä on meneillään paljon ja (juurikin siitä syystä) blogissa vähän, tulee tukos. Ei saa tänne mitään, vaikka miten olisi ajatuksia.
Voisi kirjoittaa siitä, kuinka ajatteli viettää vielä lasten viimeisinä lomapäivinä laatuaikaa kunkin kanssa erikseen ja kuinkas siinä sitten kävikään. Kun meidän äiti ei osaa askarrella lasten KANSSA, vaan haluaisi sittenkin tehdä mieluummin yksin.
Voisin kirjoittaa myös mielessä pyörineistä käyttäytymisasioista. Sellaisesta aikuisten käytöksestä, joka mietityttää.
Askarteluun ja käsitöihin liittyen olisi muutama aihe, jonka voisi kuvata nätiksi ja parilla saatesanalla tehdä kivan postauksen, samoin niistä harvoista alelöydöistä. Tai kummitytön synttärilahjapuuhasteluista. Hassuista kommelluksista lasten kanssa saisi myös pari kappaletta (mm. uudesta sähköhammasharjasta) ja Teri Niitillekin olisi perheblogissa hyvä jokunen sana sanoa.
En nyt vain kykene suodattamaan näistä mitään valmiiksi, vaan pitää plumpsauttaa tukos tänne kertarysäyksellä. Jotta olisin taas vapaa kirjoittamaan mieleen tulevista, pienistä tai isoista.
Saa nähdä, auttoiko tämä tämmöinen peräruiske runosuolta (sori...) toimimaan taas normaalisti, vai kertyykö tukosta edelleen. Että missä sitten vika lopulta onkaan.
Ja mikä ihme tämäkin kuva on? No, se sopii hulinuudessaan, levottomuudessaan ja mitään kertomattomuudessaan tähän just nappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti