4.11.2015

Värikylpytuunaus








Mulla on kantoliina, jonka väri ei oikein koskaan ole natsannut vaatevarastooni tai edes mieltymyksiini. Liina onkin ollut aika satunnaisella käytöllä, joten en ole väriä kummemin harmitellut. Nyt löysin kivan sidontaohjeen Kantoliinayhdistyksen sivuilta (vahvistettu masureppu), jossa Miuku viihtyi aikaisemmin kokeilemiani sidontoja paremmin, on jopa nukkunut parit päiväunet. Muissa sidonnoissa on alkanut vääntelehtiä kuumuutta ja ahtautta jo hyvin äkkiä. Luulisin, että lonkalla kantaminen voisi myös olla meidän juttu, kunhan vähän saadaan kroppaan lisää hallintaa.

Eli positiivisten liinakokemusten takia innostuin värjäämään liinan. Ja myös ihan vaihtelun ja jännityksen vuoksi. Ostin aniliininpunaisen jauheen ja ajattelin lopputuloksen olevan joko rusehtava tai punertava. Se, että se oliki ruskea-vaaleanpunaraitainen (kuva vähän vääristää), saa vielä harkitsemaan uutta värikylpyä. Saa nähdä. Tai ehkä hetki näin, ja jossain vaiheessa jotain muuta taas. Koska onhan toi nyt ihan hullun jännää ja hauskaa muutenkin, toi värjääminen!

ennen

jälkeen

Heitin koneeseen mukaan kaksi Pojan vanhaa paitaa, jotka ovat kunnoltaan hyviä, mutta niihin on jäänyt jotain ikitahraa. Lisäksi meillä onnistuu vähän huonosti tuo isommalta pienemmälle kierrättäminen kahdestakin syystä: pyykinpesijät eivät muista, mihin kaappiin ne vaatteet milloinkin kuuluvat, eli kierrätetyt menevät usein vahingossa isomman kaappiin. Ja toinen syy on toki se, ettei isompi haluaisi luopua omistaan. Ja voi kai syyksi laskea senkin, että toisin kuin ensimmäinen, seuraava käyttäjä rakastaa pinkkiä ja vaaleanpunaista.

Niinpä tummansini-valkoraitainen collegehuppari ja vaaleansini-valkoraitainen trikoopaita saivat ihan uuden elämän aniliininpunaisen pesun kautta. Eikä pyykinpesijä enää sekoita omistajaa, eikä edellinen omistaja kadehdi. Tai edes tunnista omakseen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti