Pelattiin eilen Monopolya (Eurooppa-versio) koko perheen voimin. Tytöt vastaan pojat. Hassua ajatella, että voidaan kohta pelata ihan yksilöinäkin jotain muuta, kuin muistipeliä. Tyttöjen joukkueen keskikokoisin osoitti hämmentävää, ja kieltämättä aika huvittavaa kilpailuviettiä. Pomppi eiffeltornilla noppien tuloksesta riippumatta juurikin haluamiinsa ruutuihin (Sattuma ja Yhteismaa). Joka kierroksella suututti jokin. Raivosi kolikoista luopumista, seteleitä oli helpompi antaa pois. Tarpeen tullen piilotteli pokkana euroja ja jossain vaiheessa kiljui kiukkuisena, että "mä titten kaalan tämän koko pelin!!!". Ehdittiin kuitenkin väliin, ennen kuin pelilaudan kulmasta kiinni napannut raivotar pääsi syöksemään Euroopan nurin.
Hui. Tuo viimeinen lause tuli suunnittelematta, enkä pääse siitä enää yli. Pelottaa lukea uutisia. Pelottaa ajatella liikaa.
Kääk! Mä niin näen, että tyttöjen keskikokoisin saa samanlaiset traumat ku minä. Monopoly on pahin kaikista. En vieläkään suostu pelaamaan kyseistä peliä.
VastaaPoistaNyt kun sanot, niin onhan tästä traumasta ollut puhetta! :D aww, musta on niin söpöä, kun tuntuu aina välillä, kuin tuntisin sua koko ajan paremmin. Tai tavallaan "pienemmästä asti", kuin oikeasti tunnen. Aattelen nimittäin sun olleen samanlainen, kuin nämä meidän pienet. Just katottiin jotain teidän vauva-albumia, ja siinä näytit prikulleen samalta, kuin tämä kolmas! :D
Poista