Kävin moikkaamassa työkaverit ja lapsoset. Jännästi tulikin se kevätlukukauden päättymisen fiilis, josta ajattelin jääväni paitsi. Sain oppilailta hirveästi halauksia, vauvalle nimiehdotuksia ja kansiollisen ihania kirjoituksia ja piirustuksia. Niillä herätellään taas kutsumusta sitten äitiyslomahorroksen aikanaan päättyessä.
Työmatkani on kulkenut tällä kertaa kaupungin läpi. Sielunmaisemaa, lakeutta, vilahtaa 10 sekunnin ajan. Siinä kohtaa aina hymyillyttää. Nyt viimeistä kertaa näissä merkeissä ohi ajaessani nappasin hätäisen kuvan. Siinä. Siinä on pellonreuna. Siinä voi hengittää niin syvään, kuin haluaa. Siitä on ollut aamuisin helppo jatkaa matkaa töihin ja iltapäivisin palata kotiin.
Muistuttakaa, että äitiyslomaltakin lähden välillä lakeuksille hengittämään avaruutta.
Nyt onkin tunnelmallinen viikko, kun lukukaudet päättyvät! Ja sulla tupla-tunnelmallista kun tauko on pidempi <3
VastaaPoistaNiinpä, tunnelmat tuplana! Naureskelinkin oppilaille, että mullapas onkin kolme lomaa putkeen: sairasloma, äitiysloma ja kesäloma. Tosin ei mulla oikeasti oo kesälomaa, kunhan sanoin. ;)
PoistaTunnelmallista viikkoa teidänkin perheeseen! :)