Ei siis oikeasti ollut, vaikka periaatteessa siinä ei ollutkaan mitään vikaa.
Tuli nälkä. Ruokakaupassa ei ehditty käydä ennen nälkää, joten ilmoille heitetty pikaruoka sai kannatusta. Hullutteluehdotukseni kuului seuraavanlaisesti: isomman kaupungin Prisma. Ensin syödään Hesessä, sitten tehdään siinä vieressä ruokaostokset. Ja kätevästi voidaan samalla ostaa se lamppu, jota parempaa ei olla etsiskellessämme bongattu.
No. Söimme Hesessä. Otettiin kahdet autokärryt, ihan vain päästäksemme helpoimmalla. Ei onnistunut, kun eivät ensinkään niissä kärryissä hepuleissaan pysyneet. Lamppu saatiin kuitenkin kyytiin, se rimpuili vähemmän. Ruokaosaston kohdalla itsellä oli itkettävän iso väsyreppanuus. Pyysin armoa, lähdetään kotiin. Mr Pii oli samaa mieltä.
Nyt meillä on lamppu ja aleyökkärit, mutta ei ruokaa huomiselle. Lapset taisivat sopeutua meitä aikuisia vähemmillä ensiväsyillä uuteen elämänrytmiin. Paitsi että hetkinen... nyt kuuluukin taustalta uupunutta ulinaa.
Fiilis töiden suhteen on kuitenkin hyvä, toivottavasti myös sillä kanssani aloittaneella laumalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti