Tänään juhlittiin neljävuotiasta. Kakkutoive oli "kynäkakku". Ajattelin, että siinäpä helppo toivomus. Ajattelin väärin. Seuraava kakkuni tulee olemaan ei-esittävä. No, sankari itse oli mielissään, vaikka muiden silmään kakku näytti ties miltä.
Neljävuotias... Neljä äitivuotta. Niinkö kauan, vaiko sittenkin vähän? Eikö joku voisi kirjoittaa äideillekin lukuvuositodistukset, niin tietäisi vähän, mihin asioihin kiinnittää huomiota seuraavana vuonna? Esim. Ole johdonmukaisempi. Ajattele, mitä sanot. Älä alennu lapsen tasolle. Muista, että lapset OVAT lapsellisia. Ja sitten toki voisi saada joitain kehujakin, ettei ihan lannistu. Esim. Olet ollut tänä vuonna itsellesi armollisempi. Kiva, kun leikit lasten kanssa. Olet ratkaissut hienosti monta kasvatuspulmaa. Olet tarjonnut kivoja elämyksiä ja muistoja lapsillesi. Kynäkakku ei ollut täydellinen, muttei silti katastrofi, kuten sanoit. Se oli riittävän hyvä.
Riittävän hyvä on riittävän hyvä.
Onnea nelivuotiaille teille!
VastaaPoistaJonkun muun pitäis kirjoittaa sun todistus, koska sä oot ihan liian tiukka!
Kiitos! Tuntuu, että pitäisi olla tiukempikin. Mutta toisaalta jos puhuisin jollekin toiselle äidillle, muistuttaisin, että nykypäivänä vaatimustaso on ihan kohtuuton. Ettei voi olla täydellinen, eikä tarvitse... Kai...? Että riittävä riittäisi.
Poista