Kaikenlaista kerrossängyistä postipöytään

Tavara pitäisi saada vaihtamaan omistajaa. Olisin valmis myymään laatikkopyörän, sitä niin vähän tulee enää käytettyä. Haluaisin päästä eroon myös vanhasta pöydästä, joka nojailee varaston seinällä jo kohta kolmatta vuotta. Monelle muulle asialle sen sijaan olisi enemmän tarvetta, ja budjetin kannalta on hyvä, jos ostelun lisäksi myös myisi jotain.

Hakusessa olisi pienikokoinen kerrossänky. Tori.fissä on pari täydellistä mennyt sivu suun. Saa vinkata, jos tietää jossain olevan tarpeettomina 145-165 -senttisiä kerrossänkyjä, jotka saa tarvittaessa kahdeksi samanlaiseksi sängyksi ja joissa molemmissa sängyissä olisi laidat. Mielessä on kaksi tiettyä mallia, joita haukkana vaklaan nettitoreilta. Hyvin niitä tarjolle putkahteleekin, mutta en kyllä suostu maksamaan sitä neljää sataa euroa, mitä jotkut pyytävät...

Netin myynti-ilmoituksia silmällä pitäessä tulee aikansa kuluksi selattua kaikenlaista muutakin myynnissä olevaa. Artekin koivun väristä ritiläpenkkiä muistan joskus inhonneeni. Ja nyt sitten kyylään niitäkin ilmoituksista. Jos sellainen sattuisi halvalla nenän eteen, ostaisin heti.

Viikonloppuna sain viimein hankittua "postipöydän", jonka pitäisi taltuttaa kaaos, joka syntyy kaikenmaailmanpöydille heitetystä päivän (tai parin) postista. Nyt on Oma Paikka postille: tuo alatasolle asetettu laatikko. Ja tärkeimmät on lupa jättää pöydän päälle toisen huomattavaksi. Tosin edelleen ihmettelen, miksi valitsin muita vaihtoehtoja miettimättä mustan. No, toisaalta ottaen huomioon tilan ällön värimaailman ja toisessa nurkassa olevan mustan kenkätelineen tuo on ihan ok. Ja jos lakkaan ajattalemasta muita vaihtoehtoja... Ällöstä värimaailmasta ajatukset pomppaakin jo remonttisuunnitelmiin...

Jännä tavaroidenhankkimisvimma. Järjestelyvimma. Ehkä olen vihdoin asettunut tähän taloon niin, että alan hahmottaa, mitä haluan. Tai ehkä se johtuu näistä kasvavista lapsista. Aivokapasiteetista vapautuu tilaa tämmöisenkin turhanpäiväisen miettimiselle. Ihmeellistä... Isompi täyttää näinä päivinä neljä ja pienemmältä riistin tänään tutin. Isoja ipanoita. Ihania, vaikka toinen mäsäyttikin mua tänään kiukuspäissään naamaan. Järkytykseltäni en kyennyt heti edes suuttumaan. Taisi olla oikealla tavalla vaikuttava reaktio sekin..

Näköjään hiljaisemman blogikauden jälkimainingeissa en kykene lainkaan lopettamaan ja lörpöttelen paljon haluamaani pidemmin lausein. En vain haluaisi lähteä tästä, kun seuraavana projektina jääkaapissa odottaisi keskeneräinen täytekakku, joka edellisessä vaiheessa meni aika ikävästi mönkään. Vaikea sanoa, onko möngästä enää mitään pelastettavissa, vai lähdetäänkö huomenna kakkukaupoille...