Löytyipäs Villavastustajallekin sopiva lanka pipoa ja tuubihuivia varten! Väritoiveena oli sininen, mutta tulkitsin sen tarkoittavan ”Elsan sinistä”. Taisin osua oikeaan. Tytöllä oli hyvä ilme, kun vastentahtoisesti sovittaessaan tajusi, että lanka tuntuukin kivan pehmeältä ihoa vasten! Lankana on siis 100% akryylia, sitä Tokmannin omaa merkkiä. Tästä kyseisestä langasta oon tainnut aikaisemminkin neuloa jotain, ja muistelisin, että menee pesussa vähän jännäksi. Mutta kolmella eurolla ja muutamalla työtunnilla ei tiputa korkealta, vaikkeivät nyt ikuisia olisikaan.
Viikonloppu yksin lasten kanssa on ollut vähän kuluttava, koska yöt on olleet lyhyitä ja katkonaisia. Viime yönä päädyin ottamaan kainalokaverin viideltä, kun pienimmän uni omassa sängyssä oli puolen tunnin kieppumisen jälkeen loppunut. (Ja siihenkin asti oli ollut jostain syystä hyvin levotonta.) Kainalossa kieppuminen jatkui, mutta kahdeksaan asti lopulta torkuttiin. Silti tuntuu, kuin en sen puoli viiden jälkeen olisi enää nukkunutkaan. Oon siis vä-sy-nyt. Huoh. Eilenkin yritin järjestää itselleni päiväuniaikaa laittamalla pienimmän unille ja isoille leffan. Mutten sitten uskaltanutkaan sammua. Jos vaikka sattuu jotain. Sitä paitsi se pieni nukkui lopulta vain puoli tuntia. Eli enemmän olisi harmittanut itse herätä vartin torkahduksen jälkeen.
Ja jos nyt alkuun päästyäni vielä vähän valittelen arjen haasteista, niin keskimmäisellä on ihan järjetön uhma. Kyseinen vaihe tuntuu vieneen tältä kuuloaistin ja kuullunymmärtämistaidon kokonaan ja tuoneen tilalle jonkin ärsytysaistin, jolla tietää tasan tarkkaan, mitä tehdä, että saa äidin suuttumaan tai pikkusiskon kiljumaan. Ja se pikkusisko sitten myös Kiljuu. Isolla K:lla. Niin että aivoissa ja ytimissä tuntuu. Huoh... Mutta se onkin pitkä juttu, ehkä avaudun siitä lisää myöhemmin.
Nyt pitäisi keksiä lisää neulottavaa.
