Rentouden kaipuu

Mulla tulee tästä kuvasta mieleen järvivesi ja aurinkoinen saunailta kuvitteellisella 70-luvulle jämähtäneellä kesämökillä.

Rauhoittava mielikuva. Niskajumia se ei kuitenkaan rauhoita ja rentouta. Rintakehän puolelle levittyään se haittaa jo hengittämistä. Mutta silti en saa soitettua aikaa kehon lukkosepälle. Kun ei kukaan kuitenkaan heti ehdi, niin kuin en kyllä minäkään... (Seliseli ja valivali.)

Ei kai tässä auta kuin vähän itkeä tirauttaa. Tosin varovasti vain ja ehdottomasti nyyhkyttämättä, ettei leikkaa lihakset kiinni. Yhy-yhy. Ei auttanut. Eli ehkä kuitenkin googlaan pari fysioterapeutin numeroa.

Tulipas monta pikkupupua, ja yksi vielä kivampi ylläri!

 

Laiteltiin eilen pääsiäiskoristeita ja askarreltiin vähän värikkäitä pääsiäispupuja. Innostuksissamme tuotimme niitä aika paljon... Origamit on aika hauskoja näpräillä, taidan googlailla muitakin malleja.

Posti toi Keskimmäiselle pääsiäiskortin Serkulta. Kortissa Serkku kertoi olleensa iskän kanssa uimassa äitin ollessa omassa harrastuksessaan. Myöhemmin samana päivänä sain ilokseni arvuutella lapsiltani, että missäköhän Serkun äiti voisi juuri tällä hetkellä olla. Kun paljastui, että synnyttämässä, oli Keskimmäiseni ilme ikimuistoinen. Ajatuskulkua seuraavan lauseen takaa jouduin vähän hakemaan. Hän nimittäin silmät pyöreinä ihmetteli, että "Ai harrastaako se synnyttämistä?!"

(Hän varmaan nolostuisi, jos tietäisi mun kertoneen tästä. Eli voidaanko sopia, että tirskutaan kommentille hänen kuultensa vasta sitten, kun ymmärtää hauskuuden itsekin?)

Mutta että sellainen päivä oli meillä! Ensin syntyi kymmeniä pikkupupuja ja siihen päälle vielä lastemme toinen pieni serkkutyttö! Ihanaa!

Että jää sitten tämänpäiväinen harrastus (ei siis synnyttäminen, vaan Lankakerho) Siskolta välistä, mutta sallittakoon tällä syyllä. Itse tietenkin mietin hyviä juonia, joilla voisin ujuttaa itseni synnytyssairaalaan, jonka lähistöllä käyn iltasella harrastamassa. Yksi hyvä idea olisi esimerkiksi vauvan turvakaukalo, jonka huomasin olevan edelleen meillä lainassa. Tai siis varastossa. Pienin tyttö on selvästi hötkyilevämpi, kuin vanhempansa, jotka eivät ihan vielä arvelleet tarvitsevansa kaukaloa.

(Ja joo joo, maltan kyllä  oikeasti odottaa uuden sukulaisen näkemistä vielä hetken. Ehkä.)

Kärähtäneet keksit ja tärähtänyt muija

Olin jo kirjoittamassa henkilökohtaisia. Mutten halunnutkaan.

On vaikeaa olla sekopäänä näytillä. On vaikea esittää ei-sekopäistä. Vaikeinta on silti jäädä yksin pimeään.

Pyyhin tästäkin taas kymmenen lausetta pois. Ja kysyn sen sijaan, että mistä ihmeestä saan munakellon, joka ei pysähdy hetki ennen soimistaan? Meillä tämä on jo varmaan viides perättäinen, joka laiminlyö tehtäviään alusta alkaen.

Turhantummanruskeat kaurakeksit näyttävät kaikesta huolimatta uppoavan herkunnälkäisiin masuihin aika nopsasti.

Ja onpa sekopäisessä päässä sentään ne lapsesta asti haaveillut pitkät luonnonkiharat muun sekavuuden ja takkuisuuden kruunuksi.

Sitä paitsi aion saada sisäpuolen selvitettyä. (Ajatukset on alkaneet kulkea jo whatsapp-kommunikointitaajuudella, sillä tähän olisin tarvinnut sen haba-emojin perään.)

Näytön paikka

On taas puunattu ja kuurattu ja lähdetty karkuun. Saapa nähdä, kuinka käy vai käykö kuinkaan ja kukaan.

Vaikka itse en ihan hymyillen pelkästään tämä prosessin läpi ole kulkenut, niin elämä kyllä hymyilee. Tänään varsinkin, kevättaivasta myöten. Me käymme nyt pikkulomalla.

Yhden lankakerho on toisen rokkikerho

Eilen lankakerhoiltiin. Tyttäreni kommentti on joka kerta sinne lähtiessäni "Kerro sitten, kuka voitti!" Tällä kertaa hän jatkoi kohta kärsimättömänä, että "Mee jo, niin isä voi laittaa musan täysille!"

Kiva siis, että harrastukseni takaa kivaa aikaa myös muulle perheelle, jolta "toisinaan" kiellän rockin luukutuksen hermoromahduksen uhalla.

Uusi Lankakerhoaika sovittiin tällä kertaa jo seuraavalle viikolle. Sisko kun on siinä tilassa, että seurantaa on hyvä tehdä nyt viikottain. Hih! Eli 12.4. klo 18, paikka sama, kuin näillä edellisilläkin. Kysy, jollet oo varma!

Villi ja raikas PILVI

Olin reilu viikko sitten yhdistetyillä vaate- ja korukutsuilla. Silloin hankkimani lehtikorvikset esittelinkin tuoreeltaan täällä. Nyt on tämän NOSH-ihastukseni vuoro.

Ensinnäkään en mitään ollut vailla kutsuille mennessä. AALTO-collegehametta ja JOUTSEN-paitaa olin etukäteen ajatellut sovittavani. Ja toki sovittelin sitten melkein kaikkia muitakin mekkoja. Olin oikeastaan tyytyväinen, kun mikään ei tuntunut pakollisen ihanalta. Ihania olivat, toki, mutta ei pakollisen ihania. Sellaisia "ehkä sitten alesta" -vaatteita.

Kunnes sitten, kun luulin jo jättäneeni rekin rauhaan, sieltä hyökkäsikin ihan viattomalla ohikulkumatkalla silmille PILVI-mekko, jota en ollut aikaisemmin noteerannut lainkaan. (Miksi en löydä sitä NOSHin nettisivuilta?) Se, miltä tuo hauska mekko sai oloni tuntumaan, oli ehdottomasti hintansa väärti. Tuli jotenkin villi ja raikas olo. Ostin siis mekon lisäksi olon. Ja kyllä, olo oli tallella tässä kotiinkin tulleessa mekossa. Vaikkei vaakaraita varsinaisesti kavenna, sopii mun mielestä tuo yläosan runsaus ja höpsöys mun kaltaisen pötkelön ylle kivasti. Eikös tämä mene hyvin sekä arkeen, että juhlaan, vaikka onkin ihan supermukava collegemekko?

Mutta senkin Myyjä, kun puhuit niistä valkoisista tennareista tämän kaveriksi! Nyt mulla on uusi hankintahinku kesää varten!

(Postaus ei muuten sisällä minkäänlaista maksettua mainontaa.)

Sukkapyykkijuttuja

Monetko lastensukat arvelet kodistasi löytyvän? Itse veikkasin noin viittätoista paria per lapsi. Tuli tässä aamulla kuitenkin aikani kuluksi ja pyykkihuollon yhteydessä laskettua PARITTOMAT sukat, ja hui. Mitä veikkaat?

Pyykkihuollossa mulla on pari tyydytystä tuovaa hetkeä: pyykin ripustelu tiettyä järjestystä noudattaen ja pestyjen sukkien tuominen kaappiin. Jokaisella lapsella on sukkalaatikon vieressä pino parittomille sukille ja siitä sitten etsitään koneesta tulleille sukille pareja. Usein lastenkin kanssa, ja sehän on aika hauskaa puuhaa.

Pojan hyllyssä tämä puhtaan puolikkaan odottelu ei tosin onnistu, sillä hän käyttää mielellään sukkia parittomien pinosta. Kuulemma muutkin koulussa tekevät niin.

Vastaatteko haasteeseen ja paljastatte sukkalaatikkonne ja sukanpesurutiininne? Montako paritonta lastensukkaa teidän laatikostanne löytyy? Koska tottahan kaikkia kiinnostaa? Yritän selitellä, sillä haluan päästä itse kertomaan ja vertaamaan, että oliko lukemamme älytön, normaali vai säälittävä.

Meillä parittomina pötköttelee tällä hetkellä 42 sukkaa... (Joista pojan hyllystä 4.) Ja siihen päälle pyykkikorissa lojuvat ja ne pareineen sykkyröiksi taitellut... Syytä karsia pienimmästä ja rikkinäisimmästä päästä?