13.5.2020

Vielä viimeinen erä


Huomenna alkaa taas uusi vaihe tässä moninaisten vaiheiden keväässä. Kouluun.

Mä oon ihan kauhean väsynyt.

Jännitän sitä, miten loppukevät saadaan sujumaan.

Toisaalta tämän viikon aikana annoin itseni  myös kääntyä ajattelemaan, että onneksi tää 24/7 koko perheellä hetkeksi taas muuttuu. Lasten (ja omakin) riitely rasittaa.

Etäopetus rullasi melko kivasti, vaikka riittämättömyydentunnekin oli totta kai läsnä. Päätös kouluun paluusta latisti mittavasti etäilymotivaatiota ja toi tilalle ison epämääräisen stressimörön nurkkaan vahtaamaan tekemisiä.

Oon ollut niin tyhjä tämän urakan jälkeen, jo ainakin viikon ihan nollat taulussa. Joku ope oli somessa sanonut, että jäljellä on vielä oudon kevään viimeinen loppuvastus. Kuvaa hyvin tunnetta. Peli on pelattu viimeistä erää vaille loppuun ja ilo saavutetuista voitoista kaikkoaa, kun näytölle lävähtää kymmenkertainen mörkö edellisiin verrattuna.

2,5 viikkoa on lyhyt aika moneen puuhaan ja monessa mielessä. Mutta 2,5 viikkoa hurrikaania pitelyä teltassa aisoissa on yhdenlainen ikuisuus.

Mutta eiköhän se tästä. Juna liikkuu jo, ja kohta on kesä. Kunhan ei menisi sitten montaa kuukautta toipumiseen...

Kerron sitten, selvisinkö vahvasti vai heikosti. Mutta selviän kyllä.

Etäluokan saa nyt pakata laatikkoon.


2 kommenttia:

  1. Huh, tsemppiä loppurutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alku oli raskas, muttei silti niin paha, kuin olin pelännyt! Hyvä alku!

      Poista