25.4.2020

Kananteeni







Voi kuulkaa, nyt on kanoja!! Torstaina haettiin poppoo peräkontissa kotiin. Välillä piti pysähtyä teippaamaan pahvilaatikoita lisää, kun neitien paniikki yltyi ja heidän teki mieli ulos.

Kun heidät sitten häkissä päästettiin vapauteen, hötkylöivät hetken hädissään pitkin poikin ja asettuivat lopulta kopin alle piileskelemään.

Olen kantanut häkkiin istumapaikkoja ja vietän siellä pitkiä aikoja tuijottelemassa ja tekemässä itseäni neideille tutuksi. Pikkuhiljaa ovat oppineet kulkemaan itse koppiin ja tulemaan itse ulos, ja uskaltavat tulla lähelle syömään.

Myös munia on jo tullut kahdessa päivässä 4! Kuulemma tahti hidastuu hetkeksi tässä muuton jälkeisenä aikana stressisyistä, kunhan ovat ensin kotonaan kehittelemänsä munaset saaneet ulos.

Huoltakin vähän on, mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Yöksi olen peitellyt kopin matoilla, kun vielä on niin kylmä. Yksi ressu silti aivastelee.

Ovat hauskaa seurattavaa. Oon kyllä niin lintunainen, mun mielestä ei oo yhtään tylsää seurata niiden kommervenkitöntä oleilua.




Viidestä kahdella on jo (vai vasta?) nimi: Yksi on Hippa (kun se jää aina ekana kiinni, tuohon kuvaankin päätyi siksi) ja yksi on Tik Tok (koska lapsi halusi yhdelle jonkun sovelluksen nimen). Tik Tok on ollut toistaiseksi hassu ujeltaja. Laulaa pitkää kaihoisaa nuottia. Yhtä olen miettinyt jollain opeaiheisella nimellä, kun se on ihan koko ajan äänessä, vähän nalkuttavalla äänensävyllä. Hirveästi asiaa, jopa silloin, kun on yksin kopissa. (Tai ehkä se oli jokin munintakonsertti, jota en vain vielä ymmärtänyt?) Yksi on karvajalkainen ja yksi on pieni pallero, Mustikka. Se aivastelija. Oho, olen näköjään nimennyt sen, en vain vielä ollut tajunnut!

Mua vähän jännittää, että osaanko huolehtia näistä oikein. Samalla, kun olen innostuva ja kiinnostunut asioista, huomaan, etten ole erityisen omistautuva. Into jää aika kevyeksi, eikä kanna aina kovin kauas. Ihan kaikkeen liittyen sama ilmiö: Tykkään tehdä ja kokeilla asioita pienellä vaivalla ja perehtymisellä, mutta liian syvät päät ei oo mun juttu. Toivon, että löydän tähän kanafarmaukseen hyvän ja rennon huolehtimisbalanssin. Ja toivon lämpimämpiä öitä, että saisin lakata miettimästä sitä aivastelua ja muita farmarimurheita.

Mutta ihanaa, että saatiin tähän outoon kotoiluaikaan lisävirtaa. Tästä tuli tämmöinen Kananteeni, ehhehee! Laitanpa sen muuten tekstille otsikoksi.




3 kommenttia:

  1. Eikä, tämä on kyllä niin hauskan näköistä puuhaa! Suloiset kanaset ja aika hienoa saada omia munia. Ja kananteeni on kyllä ihan paras otsikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, huomasin vasta kommentin! Mutta joo, tykkään hirveästi, käyn Kananteenissa rauhoittumassa iltapäivisin. Istun ja juttelen kanoille. 😄 Nyt on mukintakin taas osalla alkanut alun stressitauon jälkeen. 😊

      Poista
    2. *munintaa, en oo vielä tottunut oikolukemaan tekstiä tämän uuden, tekstiä korjaavan puhelimen jäljiltä, joka yleensä on tosi näppärä! 😄

      Poista