Maanantaihin lähdetään taas tutuissa fiiliksissä: tökkii. Viikonloppu on ollut selkeästi hyvä, kun työjutut on niin totaalisesti unohtuneet. Tuntuu hankalalta taas orientoitua niihin asioihin. Mutta hyvin se menee.
Lauantaina messuiltiin ja kyläiltiin. Satojen ihmisten seassa messuilla näin joitain tuttuja ja joitain naamoja, jotka luultavasti olisi pitänyt tunnistaa, mutten pystynyt yhdistämään. Se tuntuu aina niin nololta. Jotkut "vanhojen setien" naamat tunnistin tarkemmalla tuijottamisella rinnakkaisluokkalaisikseni. Apua, näytänkö mäkin jo noin vanhalta?
Tänään oli niin sunnuntai, kuin vain olla voi. Aurinkoa ja pullakahvit pihalla kesken kevyen haravoinnin. Pihatouhujen lomassa mietin dramatisoidulla ajatuksensävyllä, että mitä mulle oikein on tapahtumassa: nautin risukasoista, märän mullan tuoksusta ja kompostin tallaamisesta. Ei kuulosta yhtään multa. Ei yh-tään.
Iltavieraiden kanssa ihmeteltiin päivän päätteeksi, että mitä ihmeen näppyjä lapsissa (varsinkin toisessa) on. Huomenna selvinnee, ovatko "sitä", mitä oon jo monesti luullut tulevaksi. Pari eilistä kummallisuutta selittyisikin hyvin "sen" ensioireina. Ja niin, huojentava havainto: kiipeilytaitoa on toistaiseksi testattu aika hillitysti ja hallitusti.
En räpsinyt kivasta viikonlopustamme yhtään kuvia, joten olkoon kuvituksena tällä kertaa puutarhateeman innoittamana viimesyksyinen marjacocktail (eikä edes omista pensaista tämäkään sato). Lisäksi Photoshopyhteistyö on tauolla, joten katsotaan, miten blogikuvien kanssa jatkossa käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti