27.2.2013

Ovikissa

Tuntuu, että tänään olisi tuhat asiaa, joista haluaisin kertoa! Kevät, kevät ja kevät. Kerron kuitenkin ilonaiheista pienimmästä: meillä on nyt kissa. Ovikissa.


Ovikissa lämmittelee kevätauringossa.

Ovikissa rötköttää tauolla.

Ovikissa työvuorossa.


Makuuhuoneen ovea on ollut tuskastuttavan vaikea asetella iltaisin Pikkuprinsessan nukahdettua: tarpeeksi kiinni, pikkuisen raolleen. Ja sitten se alkaa valua ja puolen minuutin päästä on taas sepposen selällään, apposen auki. Taaksehan ei tietenkään saa asennettua ovistopparia, kun itse yrittää päästä samalla ulkopuolelle. Eilen illalla Mr Pii tökkäsi oven alle sukan stopiksi, minä ilostuin saamastani ideasta, ja tunnin päästä meillä oli Ovikissa, Suloinen Riisipussukka.

Ja sittenpä se vauveli heräsikin taas toviksi itkeskelemään. Oon opettanut Prinsessaiseni, Armaan Sylivauvani rauhoittumaan vain ruokaillen. Jos siis herää, ei mistään muusta ole apua, kuin maidosta. Virkistyy vain juttelemaan, vaikka olisin huomioimatta, tassuttelisin, hyssyttelisin, tutittelisin tai mitä vaan. Ja juttelun jälkeen alkaa sitten itku. Ideoita? Vaikka ei sillä, tuskin kuitenkaan saan aikaiseksi kokeilla mitään. On liian helppokäyttöiset rauhoitteluvälineet täällä paidan alla...



4 kommenttia:

  1. huippuidea ja toteutus tuossa kissassa! Sä oot nero! Mä en keksi oikein ikinä mitää ite, joten vähän kateellisena aina katselen toisten juttuja. ;) Joskus päätän, että en enää ikinä lue blogeja, kun niissä on niin kivoja juttuja ja mä en keksi mitään, mutta sitten taas luen...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo yhtää vähemmän siistiä osata tehdä kaavoilla mitä vaan! :) Mutta joo, samoin mä päätän kaikkien sisustus-/kotiblogien kanssa. Tulee semmoinen olo, kun koko päivän seikkailee virtuaalisesti näteissä kodeissa, että mun koti on ainoa tavallinen koti maailmassa. Ainoa talo, jonka mikään yksityiskohta ei oo mitenkään erityisesti mietitty. ;)

      Poista
  2. Mä tulin kans kehumaan tuota kissaa, upea! :)

    Jos Herra Pii menee hyssyttelemään tytsyä, niin tuleeko samalla lailla itku jos ei saa maitoa? Osaako siis vaatia isältäänkin äitiä vai unohtaako silloin et mitää maitoa kaipaakaan? :D Toi on kyllä paha, kun sitä maitoa on niin helppo antaa.
    Jos nyt on kyse lähinnä yösyötöistä, niin mä ehkä imettäisin vielä pari kuukautta öisin ja sitten yrittäisin vieroittaa. Tuntuu että on helpompaa kun on vähä isompi (ja itelle tulee olo että varmasti jaksaa koko yön). Tosin teillä taisi olla kyse siitäkin että herää sen miljuuna kertaa yössä? :/

    P.S. tsori, poistin ekan kommentin kun siihen oli lipsahtanut nimi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, luinkin sen viestin pikaisesti lainakoneella, mutten edes tajunnut lipsahdusta. ;D Ei sen niin vakavaa. ;)

      Tosiaan, voisi tuota isän vaikutustakin testata, joskus se on ainakin saanut tutilla vauvan hiljennettyä. Ja jollei nyt ihan miljoonaa kertaa herää, niin neljä vähintään. Mutta kyllä vielä tuntuu, että jaksan sen määrän, varsinkin jos useamman herätyksen yöt pysyy enemmänkin poikkeuksina. Mutta kuulostaisi mustakin hyvältä aikataulutukselta tuo, että vielä pari kuukautta näin, ja sitten kokeillaan muutosta. Huvittavaa muuten, että ollaan nukuttu kolme yötä koko puolen vuoden aikana kainaloittain (hotellissa ja kipeänä) ja niinä öinä Tytsyli on nukkunut kaikkein parhaiten ja kiemurrellut havahtumatta hereille asti (mitä ei tunnu koskaan tapahtuvan sängyssä, vaan möyrii itsensä aina virkeäksi asti). Eli kai eri lapsilla on niin eri tarpeet. Olisi voinut tämän kanssa päästä kokonaisuudessaan helpommalla, jos olisin opetellut nukkumaan vauva kainalossani! ;) Mutta ehkä en enää tässä vaiheessa...

      Poista