Toinenkin täällä kotona näytti illalla väsyn merkkejä, joten sillä sekunnilla totesin jaksavani oikeastaan ihan hyvin. Enkä uskoakseni valehdellut.
Vauva kantoliinassa, minimies vieressä "auttamassa" (ja törmäilemässä tahallaan nukenrattailla kuuseen) iso mies kaupassa, ystävä korvalla, siivoamista ja järjestelyä, imuri jossain kädessä (en oikein itekään tajua, missä) ja juustokakkukin valmistui siinä ohessa. Hyvin sujui aamupäivä (vaikka pinna ei ihan kuminauhaluokkaa ollutkaan).
Mut oikeasti. Tiedän, että tämä on vaihe. Ja kuulemma hyvin lyhyt vaihe. Jossa on ihan hirveästi hyviäkin puolia. Joten joskus vaan on oltava valmis ärsyyntymään ja kestämään, että muutkin täällä saattavat ärsyyntyä ja väsyä.
Tervetuloa, Uuden Vuoden Vastaanottajat! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti