Tyyliä telkkarista

Mainitsin mieltymykseni Mr Selfridge -tyylisiin kampauksiin. Vaadittiin todistusaineistoa. Nyt on. Tämä on homsuinen tulkintani Miss Mardlen niskanutturasta.

Ja koska nyt puhutaan telkkariohjelmasta, niin tuo neuletakki sopii teemaan hyvin (vaikkei kokonaan näykään, ehkä näette sen joskus toiste paremmin). Olin nimittäin katsonut aikaisemmin vastaavaa, mutta se oli vielä kimaltelevampi ja vielä pörröisempi. Sellainen Ruotsin miljonääriäidit -tyylinen. Tämä oli monta astetta hillitympi, paremminkin Ruotsin kuninkaalliset -tyyliä. Eli ihana. Melkein polvimittainen ja kaikella tapaa eleetön. Tämän omistaminen tekee mut vähän entistäkin onnellisemmaksi. (Apua, saako niin sanoa ääneen?)

Imeskeltävä hedelmäpussi

Kuulin jo edellisten vauva-aikana hedelmäpusseista, mutta niitä ei koskaan osunut kohdalle sopivana ajankohtana. Jäi siis hankkimatta. Nyt osui silmiin oikealla hetkellä ja Miukusemme pääsi tänään testaamaan uutta vekotinta.

Ja vau! Hän tykkäsi hirveästi, hoksasi homman heti ja imeskeli tohkeissaan viinirypäleitä mehuttomiksi. Jännitän aina sormiruokaillessa, että  meneekö liian isoja paloja kurkkuun. Lisäksi 80 % paloista löytyy lattialta. Tämä vekotin ei meillä korvaa sormiruokailua, sillä ilman tätä vauvalta todennäköisemmin jäisi kokonaan pois mahdollisuus tässä vaiheessa tutustua omin kätösin ruokaan. En vain ole sellainen sormiruokailuttajatyyppi... Yhden käyttökerran perusteella suosittelen pussukkaa ehdottomasti. Vauvakin suosittelee. Lohduton itku tuli, kun otin pussukan pois.

Vauvasta tähän väliin sen verran, että luulin jo hänen oppineen ryömimishommia. No, oppi kyllä perusteet, mutta ei todellakaan yhtään halua treenata. Sen sijaan hän istualtaan hinaa itseään paikasta toiseen. Silleen huomaamatta. Että jos seuraa touhua, ei huomaa, miten kaikki tapahtuu. Mutta jos katsoo hetken muualle, niin tajuaa tyypin siirtyneen mystisesti ihan toiseen paikkaan. Kutsumme tätä etenemistapaa pyllyilyksi. Hih.

Kuvissa näette hedelmäpussukan in action, mutta lopuksi myös mannekiinin esittelemänä. Samalla mannekiini pääsee muka vaivihkaa esittelemään kirjavia käsiään. Hän kenties haluaa teidän arvuuttelevan, millainen postaus on lähipäivinä tulossa... (Eivät ole mustelmia, jos joku säikähti.)

Siivouskukkia ja energiapiikkejä

Saatiin hääkutsu hiihtoloman alkuun, kivaa! Halusin ja löysin lopulta yksinkertaisen ja tyylikkään kotelomekon. Ihana tummansininen Kaffe. Sopii Ivana Helsingin muumikäsilaukun kaveriksi. Mutta minkäslaisen tukan laittaisin? Oon katsonut nyt Mr. Selfridgeä Netflixistä ja makumieltymykset vaatteiden ja kampausten suhteen on viimeaikoina tulleet suoraan 1900-luvun alusta.

Hmm, en varsinaisesti miellä noita peilin vieressä nököttäviä lamppuja ripustimiksi. Mutta nyt kun mietin, niin varmaan vuoden ajan niissä on jatkuvasti roikkunut jotain, mitä milloinkin tykkään katsella: koruja, mekkoja, laukkuja....

Lauantaisen siivousvimman jälkimainingeissa haettiin ne eilen mainitut siivouskukat. Pikkiriikkinen sai valita, joten otettiin tietenkin pinkit. Mutta muitakin vaikutuksia urakalla oli: oon käynyt ennakkoluulottomasti ja rohkeasti erinäisten nurkkien ja kasojen kimppuun. Se on tämä valo, mikä sen saa aikaan. Ihan oikeasti. Sen lisääntymisen myötä herään taas henkiin. Tulee energiapuuskia ja olo, että selviän niiden härkien kanssa, joita myös sotkuksi ja kaaokseksi usein nimitän.

Härkää sarvista

Tuleeko teillä koskaan härän sarvista otettuanne sellainen olo, että ei olisi kannattanut. Että tällä kertaa taitaa kyllä härkä viedä voiton.

Mulla tuli eilen, kun viimein päätettiin laittaa lastenhuone kuntoon. Se oli melkein pintasiisti aloittaessa, mutta laatikoissa piili kaaos rikkinäisine leluineen ja villakoirineen. Tyhjättiin lelut lattialle. Imuroitiin laatikot ja pehmolelut, koottiin palapelit, lajiteltiin postikortit ja muut ihanat aarteet. Kerättiin palikat yhteen laatikkoon ja roolivaatteet toiseen. Itkettiin joidenkin askartelujen perään niin, että äiti heltyi. Että säästetään sitten. Ja jotain laitettiin roskiin yhteisestä sopimuksesta. Ja jotain salaa. Myönnän.

Monen tunnin uurastuksen jälkeen alkoi näkyä lattiapintaa. Lapset uurastivat ansiokkaasti. Kysyivät, että voitaisiinko pitää tämä aina näin siistinä. Joo, sopii mulle. Huomenna haen sovitut siivouskukat pöydälle palkinnoksi.

Lintupieni

Itse olen niitä, jotka viipyvät sisustusliikkeissä 2 minuuttia ja lähtevät tyhjin käsin. Niin nytkin. Tosin tällä kertaa siitä syystä, että hälytettiin hoitamaan pissavahinkoa toisaalle. Mutta palasin takaisin, mikä onkin erikoista. Mutta ah, tuo lintupieni piti käydä ostamassa.

Nyt mietin, missä sen olisi hyvä olla. Takan reunuksella? Laina-atsalean alla? Keittiön hyllyllä? Vai ihan kämmenellä? Pusipusi, ihana.

Lumiukko tehtäisiinköööös?

"Äiti lauletaan taas se Lumiukko tehtäisiinköööös!" (Köööös-tavu lausutaan monta sävelaskelta korkeammalta, kuin muu lause.) Tätä on laulettu. Ja laulettu. Ja laulettu.

Eilen oli vihdoin lumiukkokeli ja äkkiä pihaan ilmestyikin pari hassua ukkelia.

En tiedä, miten Frozenissa tuo laulun lumiukkokohtaus meni. Tuskin ainakaan isompi katkaisi pienemmän ukon nenän ja hakkasi sillä reikää ukon päähän. Ja pienempi tuskin kosti syömällä isomman ukon nenän.

Nopeat muffinssit

Selailin tuossa tammikuun valokuvakansiota koneelta. Voitteko arvata, millaisia ilmeitä oli näiden muffinssikuvien jälkeen otetuissa lapsoskuvissa? No hulluja. Tärähtäneitä. Irvistyksiä, huutoa, kiemurointia, kiljuntaa, pöllöilyä, pyllyilyä, sokerikuorrutusta naamassa ja lattialla. Ja niin edelleen. Voitte kuvitella, vanha kunnon sokerihumala.

Laitanpa teillekin LINKIN muffinsiohjeeseen, joka on nopeampi ja iisimpi, kuin kaupassa käynti, jos tulossa on vaikkapa lyhyen varotusajan vieraita. Tosin joskus saattaa joutua käymään voiostoksilla ensin. Mutta nopeasti nämä tekee, vaikka sitten vieraat olisivat sinä aikana ehtineet tulla.