Pommejakin on tällä viikolla sydämelleni tipahtanut, mutta kerron kuitenkin muusta. Siitä, miten useita kertoja oon tajunnut tällä viikolla, että olen jotenkin löytänyt paikkaani. Kuulun yhteisöihin, olen ollut omilla paikoillani tärkeä. Ja ennen kaikkea olen tajunnut, mikä voima on kauniilla sanoilla. Ne on tärkeitä ja voimauttavia itse kuultuina, mutta ihmeellistä on kuulla myös, että ne omasta suusta tulleet pienetkin kiitokset ja tsempit on olleet toisille tärkeitä vaikeilla hetkillä. Varmaan joku kiitos on joskus mennyt pelkästä sanahelinästä, mutta ei siitäkään vahinkoa pääse syntymään. Itse en taida enää haluta ottaa sitä riskiä, että joku juuri kaipaisi niitä tärkeitä pieniä sanoja, jotka niin helposti voisin jättää sanomatta.
Sanotaan. Kiitetään, kannustetaan ja kehutaan. Muutetaan maailmoja. Noin niin kuin vaatimattomasti.
 |
| Ikivanha maalaus arkistojeni kätköistä, sopii tähän sävyiltään. |
Lehdissä tekstaripalstalle singahtaa äkkiä kipakka kommentti tai risu typerästä lääkäristä/hoitajasta tai heidän toiminnastaan. Tuntuu, ettei kukaan osaa koskaan mitään missään. Vain kuolinilmoituksissa kiitetään hyvästä hoidosta.
VastaaPoistaSilti mä jaksan hämmästyä siitä, miten kauniita sanoja työssäni tapaamani ihmiset osaa luontevasti sanoa. Kiitetään ja kehutaan, muistetaan.
Eikä mikään varmaan voi ainakaan minusta tuntua mukavammalta, kuin potilaan tai potilaan vanhemman sanat "sä olet ihan oikealla alalla, sä olet ihana hoitaja".
Sydän nauraa ilosta siinä hetkessä, kun hirveästi jännittänyt potilas (useimmiten nuori) on lähdössä kotiin, seisoo ovensuussa varpaita kipristellen ja heipan jälkeen kääntyy vielä sanomaan nenä varpaissa "kiitos, sä olit ihana" ja katoaa käytävälle. Silloin ei ole kyynel kaukana. Ilosta siis.
Eniten mua harmittaa, kun en itse saa sanottua riittävän usein esimerkiksi erityislapsen vanhemmalle haastavan ja paljon vaativan tutkimuksen jälkeen, että "kiitos, sä olit tutkimuksessa mulle hyvä apu".
Voisin sanoa sen tässä. Kiitos äiti tai isä tai mummi tai hoitaja tai kuka tahansa joka oletkin ollut saattajana potilasta tutkimukseen. Kiitos, että noudatit ohjeita, vaikka se oli haastavaa. Kiitos, että autoit minua tekemään tutkimuksen. Kiitos, että suhtauduit minun työhöni vakavasti. Kiitos, että kävitte.
-Akka-
Ihana! :) Itselläkin monesti pyörii mielessä, miten voisi kiittää lapsen sormen paikannutta hoitajaa, joka osasi ottaa huomioon paitsi lapsen, myös äidin. Tai sitä verikokeen ottajaa, jonka kavalan harhautusjuonen tajusin vasta, kun oli ottanut multa sen jännittämäni näytteen. Ei sitä tietenkään oikeasti kiinnostanut mun sukunimen tausta, halusi harhauttaa! Mahtavaa ammattitaitoa! :D Mutta monesti ne mielessä olevat kiitokset muuntuu pelkiksi aroiksi hymyiksi ja sanat tulevat mieleen vasta jälkikäteen. Mutta kai hymytkin lasketaan? :) Hammaslääkäriä on tehnyt monesti mieli halata, sieltä lähtiessä kun on aina NIIN huojentunut olo! :D
PoistaMä niin uskon myös, että oot oikeella paikalla työssäsi. Tosin oot kyllä hyvä ihmisten kohtaaja muuallakin. Oon varmaankin (toivottavasti?!) sanonut, kuinka olit se, joka vastaanotti Toivolassa, kun ekaa kertaa elämässäni sinne tulin. Istuit sohvalle viereen ja aloit jutella rempseesti hauskoja. Oli helppo tulla ja kiva olla. <3 Yritin muistaa sen kokemukseni jatkossa, kun Toivolaan tuli uusia ja sain itse olla vastaanottamassa sellaisena kaltaisenasi konkarina. :)
:) Varmaan se kiitos tai hymy siinä ovensuussa lämmittää kaikkein eniten: vaikka kyllä eparin risuja ja ruusuja - palstalta osaston saamat yhteiset kiitokset leikattiin talteen ja siinä ne on jääkaapin ovessa joka aamu ilahduttamassa. Ja ilahduttaa varmaan kauan! :D
VastaaPoistaMä yritän töissäkin olla se tavallinen ihminen, joka kohtaa potilaan, ihmisen.
Ei puhuta "lääkäriä", vaan ihan tavallisesti puhutaan.
Ja haluan ollan ystävällinen ja tavallinen, vaikka joskus kohtaamani ihmiset ei ole ystävällisiä. Tai ylipäätään halua kohdata mua, tai edes sitä hoitajaa, joka olen.
Mä luulen, että en enää tee tätä työtä sitten, kun en enää jaksa kohdata ihmisiä. Joka päivä uudestaan ja uudestaan. Samojakin ihmisiä. Ja samoja ongelmia. Sitte mä alan tehdä jotain muuta, kun muutun. :)
Itseasiassa aika kiva kuulla, että sulla on noin hyvä muisto mun toiminnasta noinkin kaukaa. Että oon jossakin kelvannu esimerkiksi saa hymyilemään. :)
Kiitos! :)´
-akka-