Ihana prinsessaneulemekko ja virkatut kruunut

Kuka arvaa, millaisen neulemekon 4-vuotias tilaa? Paitsi että näettehän jo näistä kuvistakin. Niin, vaaleansinisen tietenkin. Elsan värisen. Ja tietenkin myös sellaisen, mikä ei pistele. En edes muista, mitä halpaa akryylilankaa tämä nyt sitten oli ("nyppyyntymätön" siinä kyllä luki, toisin kuin oman upouuden villapaitani merinobaby näyttäisi olevan...). Tein homman kokeilumielessä vähän hassusti: aloitin olkasaumoista. Helmaa oli tylsä tehdä, joten välillä neuloin ja kiinnittelin hihoja, virkkasin kaulusta ja ompelin helmiä. Niinpä helmaan virkatun pitsikuvion jälkeen ei ollut enää yhtäkään saumaa ompelematta tai lankaa päättelemättä ja mekon sai vetäistä päälle. Helmassa voitte huomata myös hienovaraisen kultalangan pilkotuksen. Sanoinhan, että joudun tästä lähtien neulomaan sitä kaikkeen. Eikä se kulunut edelleenkään yhtään.

Olisi pitänyt olla kamera sillä hetkellä mukana, kun neiti sovitti mekkoa ensimmäisen kerran. Oli aika otettu ja onnellinen! Kun toisen kerran sovitimme, hän intoutui laulamaan "Taaske jää", ja tekemään loihdintoja. Tietenkin.

Pieninkin oli otettu omasta kruunustaan, jonka virkkasin rautalankarinkulan ympärille. Yleensä mikään viritys ei pysy päässä puolta sekuntia pidempään, mutta tämän kanssa peilaili myhäillen ja lähtipä vielä esittelemään ylpeänä muillekin: "Kakkoo", hän huudahteli, tarkoittaen tietenkin "kato".