Oon aina tykännyt vuokra-asunnoissa siitä, että seinät on olleet maalarinvalkoiset. Vaikka se tietyllä tavalla on epäkodikasta ja persoonatonta, olen kaivannut sitä tähänkin kotiimme, jossa muuttohetkellä kaikki huoneet olivat epämiellyttävästi vähänjonkunsävyisesti tapetoituja.
Tykkään valkoisesta pohjasta, jolle valo ja varjot saavat loikkia tekemään kuvia.
Tänään ilta-aurinko teki juuri niin. Paljasti toki pölyä ja tahmaisia sormenjälkiäkin, mutta kuvasin vain ne hauskat varjot.
Ja siinä samalla ajattelin, että niinhän se on: Valon mukana saa aina kaupan päälle ne varjot. Mutta mieluummin niin, kuin haaleaa tasaharmaata. Ja sitäkin ajattelin, että onneksi pää tuntuu tällä hetkellä sellaiselta maalarinvalkoisen selkeältä. Sitä vasten nämä elämäni valojen kaupanpäällisvarjot näyttävät suorastaan komeilta. (Niin kuin nyt vaikka taas nämä välkkävalvontapäivän vatsankannattelukivut... Komeita on.)
Jotenkin tosi hieno postaus, sai rauhalliseksi mutta samalla myös pohtivaksi. Ja kuvat on persoonallisia, tykkään! ^_^
VastaaPoistaOi, ihana kommentti, kiitos siitä! :) Mukavaa viikonloppua sulle! :)
Poista