1.10.2014

Hyvin se meni.




Hyvin se meni, vaikkei kyyneliltä säästyttykään. Toisella osastolla niitä ei tosin näkynyt kai yhtäkään, toisella sitten vähän enemmän, kuulemma. Itsekin sanoi, että "jokkus ikkin".

Mulle iski maaninen vimma ja pakkomielle, että nyt on hankittava monet kintaat lisää, kalsareita, sukkia, villasukkia ja paremmat sisätossut. Surffasin niskan jumiin nettikaupoissa, kunnes tajusin, että kerkiäähän tämän. Kai sitä haluaa yrittää tehdä jotain konkreettista helpottakseen tämän päiväkotiurakan käynnistymistä.

Voisin koittaa nyt ymmärtää, että konkreettista helpottamista on sekin, että vien molemmat kainaloni Pikkukakkosen ajaksi sohvalle. Siinä ne sitten nyhjäs, ihan liki. Ihan tyytyväisinä. Mietin itse, että onko mitään ihanampaa, kuin muru molemmassa kainalossa. Mietin, ja lopulta arvelin, että on ainakin yhtä ihanaa olla niin tosi pikkuinen, että mahtuu koko päivän ikävöityyn halaukseen ihan kokonaan.

Huomenna taas mennään.




4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No niinpä... :( Päiväkoti ois ajatuksena ollut ihan ok, jos olisivat päässeet samalle puolelle. Mutta ei, toinen on pieni ja toinen iso. Ja nyt se pieni on taas itkenyt koko päivän, sekä hoidossa, että etenkin kotona. Toki tämä on vasta toinen päivä, mutta ehdin jo suunnitella, että mitäs sitten, jos ei tämä tästä kummemmaksi muutukaan. En kylläkään oo saanut mitään oikeaa suunnitelmaa aikaiseksi... :(

      Poista
  2. Jes! Ensi päivä takana! Vähän enemmän sylikaipuuta kaikilla ja siitä se alkaa soljumaan. Hyvä te :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti... :| Tänään oli vähän hevi päivä, siis kotona ainakin. Pelkkä päiväkodista puhuminen sai alahuulen mutrulle ja leuan värisemään. Voi raukkarassukkaa, kun hän on niin sydäntäsärkevä. <3 Mutta ehkä se siitä, tämmöistä sen alun varmaan kuuluu ollakin? Meillä kun on tähän asti aina kaikki muutokset menneet niin kivuttomasti. ;)

      Poista