Äitii, äitiii, äääää, en halua, yhyy, yäää, vinkuvonku miumau. (Vähän kiljuntaa ja itkua sekaan.)
Argh. (Pinna kiristyy.)
Äitiiiiii, yääää, miksi sä oot tommonen hermostunut?
No mäkin oon nyt vähän pahalla tuulella. (Ja kun sä vingut koko ajan.)
Väääääää, en halua syödäääää! Ei mennä ulooooos. En halua sisäääään. Yäääää! Haluan karvasaappaat! Yhy-yhy-byäää!
Voitko nyt lopettaa sen marisemisen? (Tai jotain muuta yhtä rakentavaa palautetta.)
Yääää, älä ole hemmostunut. Niisk...
No yritetään. (Otsaryppyjen rentoutus ja väännetty virnistys, joka oikeastaan auttaa vähän.)
Vyhyyyy, byääää.... nyyh... niisk... ...Äiti, voitko kuivata mun kyyneleet?
Aww... Voin toki, murunen. (Pusipusi.)
Ja sama uudestaan puolen tunnin päästä.
Mutta ei tänään. Tänään vietettiin spesiaalipäivää. Mutta kirjoittelen siitä sitten, kun keksin jonkun punaisen langan. Nyt julkaisen vain toissapäiväisen valivali-muistiinpanon. Ihan vain siihen piirtämäni itseäni puhuttelevan kuvan takia. Kuinka ruma onkaan Murjottava Mutsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti