20:30 Hammaspesu ei kiinnosta. Pestään Pienimmän hampaat iloisessa yhteistyössä mr Piin kanssa. Päivän miljoonas raivari sai lisäbuustia, kun tyyppi ei osannut päättää, harjaisiko vielä itse lisää, vai ei.
20:40 Iltasatuvalinta oli huono. Pieni ei saanut itse räpeltää sivujen liikkuvia osasia. Raivari. Sain huomion käännettyä toiseen kirjaan, ja se luettiin kunnialla läpi. Halailujen jälkeen laitoin melko
tyytyväisen lapsen sänkyynsä, peiteltiin nallet ja Lissu-nukke, joka
sattui olemaan valmiina sängyssä. Mutta Lissu tarvitsee oman peiton. "EI
SITÄ!" vaan jonkun muun. Selvä, tässä. Hyvää yötä.
21:00 Huoneessa on hiljaista. Olen seinän takana toisessa huoneessa. Välillä kuuluu yksinjuttelua, muttei sen kummempaa.
21:20 Käyn leikkaamassa kynnen, joka muka häiritsee ratkaisevasti nukkumisyrityksiä.
21:30 Käyn huoneessa. Esittelee, että peitto pitää rullata sängyn päätyyn ja Lissu peitellä uudelleen. No selvä, olkoon.
21:45 Lissua kääritään edelleen peittoon ja pyöritellään. Totean Lissun nukkumista vaikeuttavaksi tekijäksi ja ilmoitan, että sen pitää nyt mennä omaan sänkyynsä. Pientä kiukuttaa. Koitan antaa vähän periksi, enkä estele tyypin mielenilmauksia ja touhuja, mutta siitähän se vasta innostuukin: heittäytyy leikkimään, hepuloimaan ja pelleilemään, joten joudun lopulta komentaan sen taas makuulle. Suuttuu ja heittelee tyynyt, peiton ja nallet sängystä. Nostelen takaisin, tosin nallet saavat parin lennon jälkeen jäädä lattialle. Nyt pitäisi leikata toinen kynsi. En löydä siitä mitään epäkohtaa, ja tyyppikin unohtaa äkkiä koko homman, kun keksii jotain muuta vinguttavaa. "Älä hilitä mua!"
22:00 "Pyhmä äiti! Pyhmä äiti! Pyhmä äiti! PYH! MÄ! Äiti! Pyhmä!" En osaa arvioida, huutaako tuon 20 vai 50 kertaa, mutta kerkiän siinä kuitenkin miettiä, että kyllä taisi olla pyhmä idea se Lissu unikaverina, ja se periksi antaminen, ja se komenteluhuutoihin reagoiminen ja ennen kaikkea se päiväkoti vasta pyhmä juttu olikin. Aika pyhmä äiti.
22:10 Ilmoitin tovi sitten ovelta, että huutamalla ei nyt saa tahtoaan läpi. Tulen sitten peittelemään, kun suvaitsee rauhoittua vähän. Ja jos huutaa yhä pyhmä-äitiä, niin pistän oven kiinni. Huutaa, joten asettelen oven raolle. Raivoaa mulle tietenkin entisestään.
22:15 Hiljenee sen verran, että koen tarpeelliseksi käydä peittelemässä. Ikävää ja päiväkotitraumaahan se kiukuttelee. No, huoneeseen meneminen ei ole hyvä idea. "EI PEITTOA! EI TYYNYÄ!! EI! EIII! ÄÄÄÄÄÄÄÄ! WWWÄÄÄÄÄÄÄÄÄRGH!!!!!" Lähden vaihteeksi.
22:20 On pissannut vaipan läpi sänkyynsä. No, minähän varsin mielellän vaihdan lakanat ja yövaatteet tässä vaiheessa iltaa... Lapsen mielestä on hauskaa, kun laitetaan valot päälle ja pääsee hetkeksi pois sängystä.
22:30 Huuto aaltoilee. Välillä hiljenee, välillä yltyy. Näyttää siltä, että jos vain antaisi periksi, nukahtaisi istualleen. Mutta ei anna. Ja se on opittu jo aiemminkin. Tämä tyyppi vain ei anna periksi koskaan. Varsinkaan Nukkumatille, ei antanut vauvanakaan.
22:45 Yritän mennä hieromaan sopua. Koitan peitellä. Peitto ei kelpaa, tyyny ei kelpaa. Heittää tyynyn lattialle ja pari kertaa sen nostettuani tiuskaisen, että se lähtee sitten kokonaan menemään (taisin suutuksissani sanoa, että lähtee roskiin), jos vielä heittää sen. Heittää heti. Ja minä heitän sen huoneen ovesta ulos. Heittelee perään nallet ja minä ilmoitan kuskaavani ne kaappiin. Mr Pii tulee ylenkatsomaan ja -kommentoimaan tunnepitoisia metodejani, mikä aiheuttaa sisäisen ydinräjähdyksen. Kyllä kaksivuotiaallekin saa suuttua, kun on pari tuntia väännetty järkevästi, kärsivällisesti ja ymmärtäen. Ja kun se ei ole toiminut. Enkä silti pelottanut lasta tai ollut uhkaava. Että turha tulla siihen yhtäkkiä arvostelemaan ja neuvomaan, kun on nähnyt tilanteesta vain viimeisimmät kaksi minuuttia. Vaikka sitten olisivatkin näyttäneet vähän järjettömiltä.
23:00 Ärisen mr Piille keittiössä ja Pieni kiukuttelee sängyssään, tosin jo hiipuvalla saundilla.
23:10 On hiljentynyt, mutta istuu vielä nynnyksi muuttuneena sängyssään. Kysyn, tuleeko syliin, ja tulee. Istutaan tuoliin ja se nukahtaa kainaloon välittömästi.
23:20 Istutaan vieläkin nojatuolissa sylikkäin. Tankkaan rauhoittuneesta lapsestani tyyneyttä itseenikin. Mr Pii kantaa vierashuoneen sohvalle nukahtaneen ja siitä jo lattialle tipahtaneen isoveljen yläsänkyyn. Nyt voi relata. (Kunnes joku saa taas yöllisen Pyhmä-äiti tai -ikkä -raivarin...?)
 |
| (Illasta olisi saanut myös vähemmän söpöjä kuvia...) |
Mä olisin hyvin mielelläni tehnyt lauantai-illan kunniaksi jotain ihan muuta. Kuten nyt sitten vaikka
tätä samaa, kuin mitä päivällä kerroin tekeväni.
Mitä sinä teet lauantaina kahdeksan ja yhdentoista välillä?
