Mikäköhän olisi HYVÄÄ ruokaa?

Varmaan jokaisella äidillä on kokemusta siitä tunteesta, kun on puurtanut äärirajoilla koko viikon tätä vitsin äitiduunia. Pakottanut lapset heräämään LIIIAN AIKAISIN YÄÄ!!, tarjonnut puettavaksi tyhmiä vaatteita, tehnyt lähinnä PAHAAAAA, YÄK! -ruokaa ja huolehtinut kaikkien tarpeista, eli "kiusannut". Ja sitten jo keitellessä kasvissosekeittoa lauantailounaaksi, tietää saavansa ne tutut YÄKit kannustusulinoineen. Sitä yrittää laittaa hämäykseksi kivan kattauksen ja leipää kivoine päällisineen tarjolle. Ärsyttää silti jo valmiiksi. Ja väsyttääkin, kun lapsista yhden kanssa sai valvoa yön niin, että unta tuli yhteensä ehkä 3 tuntia kahdessa pätkässä.

Ja sitten ruokapöytään. Kyllä, huudoksihan se menee: EIII TÄTÄ PAHAA RUOKAA YÄÄÄKK, ja sellaista kyökkäilyelehdintää siihen oheen.

Niin, että tuttu tunne, eikö?

No, mitenkäs te sen tunteenne sitten panette täytäntöön? Itse nielin viikon mittaan kiukkuni, mutta nyt rähjäsin raivopäänä itseni keittoineni työhuoneeseen syömään paremmassa seurassa. Blogiseurassa. Kasvatuksellisesti varsin huono esitys, liekö opettaa mitään inhimillisyydestäkään.

Sitä paitsi mun mielestä tämä ruoka oli hyvää.

Miukun hampaat ja uusi perhekuva

Otimme uuden perhekuvan tuonne Perhekuva -välilehteen. Kiva aina silloin tällöin ikuistaa porukka samaan kuvaan. Kurkkaa!

Viikko on ollut, hmm, monipuolinen. On ollut huolta, on ollut helpotusta. On ollut turhautumista ja ärinääkin. Ei mitään, mistä teidän tarvitsisi murehtia, mutta sellaista kuitenkin, että meidän mittakaavassa on merkittävää. On ollut ties mitä, ja ties mitä vielä tuleekaan. Kivoja juttuja kyllä ainakin on luvassa, joista ensimmäisenä tulee HUOMINEN LANKAKERHO! Muistittehan? Mukaan vaan!

Onko Pirkka-Pekka Petelius oikea ihminen?

Äiti, onko Pilkka-Pekka Petelius oikee ihminen?

Joo on se. 

Miks Pilkka-Pekka Petelius on Pikkukakkosessa?

No se on siellä töissä.

Joskus Pilkka-Pekka Peteliuksella on töitä ja joskus ei. 

Sillon ku ei, niin Pilkka-Pekka Peteliuksella on vapaapäivä ja se lukee satuja Pikkukakkosessa. Siinä voi tulla väsy.

Sillon ku Pilkka-Pekka Petelius on Possessa, niin on ilta, ja silloin vasta tuleeki väsy!

- - -

Erityisen hauskaa on, kun hän joka lauseessa käyttää Pirkka-Pekka Peteliuksen koko nimeä. Meillä puhutaan hänestä hämmentävän usein. Ollaan kerrattu moneen kertaan, mikä on sen sukunimi ja mikä etunimi, mutta on niin vaikea muistaa. Pirkka-Pekka Petelius on kyllä, by the way, NIIN koko kansan pirkkapekka. Lastenohjelmista Posseen ja vuosikymmententakaiseen potkukelkkailuun, ja miljoonaan siitä väliltä. Ihana. (Ja ei, perheemme lapsilla ei ole lupaa katsoa possea, vaikka vilkaisu ja ppp kerran tekivätkin lähtemättömän vaikutuksen.)

Maailman pienin (?) Vain elämää -fani

Vain elämää oli taas ihana. Kokoonnuttiin viikottain katsomaan porukalla (tosin harvoin koko jaksoa), ja isommille laitettiin pikkukippoihin naposteltavaa. Pienin ei sentään oo vielä sipsi-iässä, sai talk-muruja omaan kippoonsa, kun niin kovasti vaati samanlaista kohtelua, kuin muut. Ja olikin sitten niin tärkeenä, etten kestä. Tämän kuvan aikaan oli juuri saanut kipponsa ja istunut niille sijoilleen. Sittemmin on mieluummin hakeutunut isompien kanssa tuolle tyynylle istumaan.

Viimejakson aikaan meillä olikin iltakahvivieras Vaikkareiden aikaan, ja ohjelma soi itsekseen taustalla. Huomasin vasta kohta, että Miuku oli mennyt yksin istumaan telkkarin ääreen tyynylle, jolla se ei siis mitään muuta ohjelmaa katsoessaan istu.

Eiks aika hullun söpöö?

Naisellinen pitsikauluri

Miuku puki yhtenä päivänä sen Frozen-kruunun kaulaansa. Siitäpä inspiroiduin ja keksin tehdä itselleni pitsireunaisen kaulurin. Koska mikään ei oo niin kätevä talviulkoilussa, kuin kauluri. Ja mikään ei oo myöskään niin ruma, kuin kauluri. Mutta tästä kaulurista tuli ihan kiva. Neuloin ja virkkasin kolminkertaisella mohair-puuvilla-kulta -lankanipulla. Lopputulos näyttää vähän niskatuelta. Teenpä ehkä jostain muusta langasta vielä toisen, vähän laskeutuvammasta ehkä. Ainakin pitsiosiosta tuli turhan jäykkä. Siihenhän voisi askarrella vaikka helmiä ja vaikka mitä! Joo, näistä vois tulla sellainen hittijuttu, jokaiselle personoitu koristekauluri! No joo... Enkä näköjään ottanut yhtäkään kuvaa niin, että kaulus on kaksinkerroin. Siten oon koko päivän tätä viluihini käyttänyt ensiavuksi.

Yhä totuttelen uuteen ulkonäkööni. Huomaan peilikuvan nähdessäni katsovani niitä itseäni 15 vuotta vanhempia serkkuja. Näytän rilleineni heidän rippi- ja ylioppilaskuviltaan. Hih, hauskaa. Ja vähän teini-iskältäni. Ja Phoebeltä. 

Uusi, hihityttävä lookki

Sain eilen naurua pidätteleviä katseita perheenjäseniltä ja peilikuvalta. Hain uudet lasini, nimittäin.

Vaikka nämä ovatkin hihityttävät, viihdyn lookissa hyvin. (Tosin sangat vähän puristaa ja joutunen käydä niitä säädättämässä. Tylsää.) Eilen ja tänään olenkin testannut, miten kakkulat toimivat in action.

Juu, opettajatar-look toimii.

Hillitty look toimii.

Aamuvarhaisen taksipysäkki -look, no, toimii tavallaan.

Kiukuttelu toimii.

Pelleily toimii oikein hyvin. Sitä tekee nyt mieli tehdä tavallista enemmän. Ei kai se ole huono?

Mr Piin mielestä mulla pitäisi olla nuttura, joka aukeaa hulmuten yhden pinnin irrottamisella. Laskeskelisin, että hihityksen lisäksi siis look senkin mielestä jotenkin toimii. Ainakin, siis jos olisi sellainen nuttura.

Ainoa, mikä vähän EI toimi, on uuden puhelimeni "kaunista"-toiminto. Se käyttää sitä aina kysymättä, ja vaikka viekin rypyt ja näpyt, niin näyttää kyllä kauhealta. Mielelläni näen selfiestä suunnilleen sellaisen naaman, kuin oikeasti omistankin. Paitsi jollei noita filttereitä voisi saada suoraan naamalle asennettavaksi. Sitten olisi eri juttu. Sen huolisin.

OVI, ASU, ILO, PMS, jne...

Googlailinpa taas PMS-oireiden ja ahdistuksen yhteyttä. Aina se jotenkin helpottaa lukea, että tuotahan tämä nyt juuri on.

Kirjoitinkin sitten tähän pitkän pätkän aiheesta "Henkilökohtaiset PMS-vammani". No, henkilökohtainen oikolukijani sanoi, että meni liian henkilökohtaiseksi. Siispä PMS:n sijaan kerron muista, kivemmista kirjainyhdistelmistä. Neljävuotias nimittäin oivalsi, miten kirjoitetaan "ovi", "asu", "ilo", "uni" ja muita lyhyitä sanoja ja tavuja! Jee! Hyvä, Pikkiriikkinen!

PMS:ään palaan henkilökohtaisuuksien sijaan vielä parin linkin verran ja toivon mahdollista vertaistukea aiheen tiimoilta, vaikken yksityiskohtiin (vielä) mennytkään:

http://www.kotivinkki.fi/hyva-olo/pms-oireet-ja-kuinka-selvita-niista
https://www.terve.fi/masennus/kuukautisia-edeltava-masennus-pms  )