Koti. Sauna ja puhtaat lakanat.

Aikomuksena oli jäädä leirille vielä yhdeksi purkupäiväksi, mutta flunssa iski teltan länsipäädyn asukkaisiin (Miuku ja minä), joten lähdettiin samassa ruuhkassa, kuin muutkin leiriläiset. Tänään herättiin hämmentyneinä kotona. Rannekkeet on klipsitty irti ja autossa löyhkää edelleen purkamaton lasti mullan, hien ja bajamajan hajuista tavaraa.

Oli hieno, huikea, ikimuistoinen leiri. Leirin aikana tuli mieleen niin monta blogiinkin kirjoitettavaa asiaa elämyksistä ja tuntemuksista, että arvelin paluupostauksen paisuvan kilometrien mittaiseksi. Nyt en kuitenkaan osaa sanoa yhtään mitään. Ehkä teen jonkun kokoavan katsauksen, kun saan kuvat ja ajatukset jäsenneltyä. Tällä erää en pysty muuhun. Hienoa oli, ja hienoa oli päästä 11 päivän jälkeen saunanraikkaana puhtaisiin lakanoihin, jotka viimetöikseni vaihdoin ennen leirille lähtöä. Olinpa viisas ja itselleni ihana.

Roihuterkkuja

Löysin tekstiluonnoksista kuvan, joka ei liity mitenkään tähän hetkeen. Mutta voi kai senkin alle partiojuttuja kirjottaa? Kuvatta on niin ankeaa. Instassa on ruuhkaa, enkä saa sinnekään kaikkea tahtomaani lisättyä.

Leiri on sujunut hyvin. Takana on neljä telttayötä ja lukuisia leiriruokailuita. Toimintaan ollaan osallistuttu rennolla tahdilla ja tuttuihinkin on ehditty törmäämään.

Hermoja raastavimpia on ruokailut. Isommat lapset pitkästyy ja tyhmäilee, kun ovat valmiita tai jollei ruoka maistu. Pienin hermostuu, jollei ruoanjakelu toimi tauotta. Eli oma syöminen jää... Inhottavinta on kuitenkin sokerinhimoiset ampparit, jotka käy iholle ja ruokaan. Yksi ryökäle pisti mua kainaloon ja nyt en kestä niiden pörinää yhtään.

Säät on olleet leirisäiksi mainiot. Yösateita ja pilvistä, mutta väliin hellettäkin.

Nyt pidän hermolomaa teltassa muiden mentyä suihkuun. Hiljaisuudelta tuntuu, vaikka ympärillä itkee vauvoja, kulkee ihmisiä ja kuuluu kaukaisen lavan musajytke ja partiolaisten fiilishuudatuksia. Juuri joku ohikulkija pieraisi äänekkäästi meidän teltan kohdalla. Yksityisyys saa täällä myös uuden merkityksen.

Jännittävää, hauskaa, intensiivistä. Välillä myös tylsää (esim nukkuvia lapsia vahtiessa), hermostuttavaa (oma ja lasten yhtäaikainen väsähdys).

Kännykällä näpyttely ei oikein mee yhteen ajatuksenjuoksun kanssa, joten jääköön enemmät jorinat tällä kertaa välistä. Mutta hienosti sujuu ja kaikki hyvin! Jatkan hermojen latausta ennen suihkuttelijoiden tuloa.

Orkidean kukkia

Se kukkii taas. Neljättä tai viidettä kertaa.
Hetki ennen edellistä kukintaa katkenneen varren tilalle kasvoi onnekkaasti kaksi uutta nuppuvartta, joten olipa onni, että katkesi. Nyt se on komeampi, kuin ikinä.

Olen hänet aikaisemminkin blogissa esitellyt, ja aina muistuttanut, etten tästä saavutuksesta huolimatta ole lainkaan viherpeukalo. Tämä Dea Orkkinen (nimesin juuri, eikö aika hyvä nimi?) saa vettä silloin tällöin (ei upottaen) ja viihtyy aurinkoisen ikkunan alla (ei ohjeen mukaisessa puolivarjossa) ja lannoitetta ei ole koskaan nähnytkään.

Nämä kuvat olen ottanut pitkin viimeisintä kukintaa. Ensimmäinen näistä kuvista on otettu huhtikuussa ja viimeinen nyt heinäkuussa. Kukkia on peräti 14. Ja vieläpä on molempiin varsiin pitkän kukinnan jälkeen ilmestynyt uusia nuppujakin. Hän on vähän kuin mun lemmikki. Ja lasten mielestä on outoa (no, on munkin mielestä), että Hän on kahta lastamme vanhempi.

Ruohonleikkuri

Mr Pii on tänä kesänä haaveillut robottiruohonleikkurista. Ei oo sellaista hommattu. Hommattiin tällainen:

(Partioleirijuttuja tulee instaan, kun tänne en puhelimella saa ladattua uusia kuvia. Alku on mennyt hyvin, mitä nyt ruohonleikkaajaa kiukkujännittää välillä.)

Kakkahousuna (?!!) eläinpuistossa

Eläinpuistoreissu oli mukava ja aurinkoinen, varmasti oikein sellainen lapsuuden rakas lomamuisto. Silti päätän kertoa teille vain tarinan vessareissusta tyttäreni kanssa. Ja sen voin muuten ohimennen kertoa myös, että peräti EN unohtanut kameraa kotiin, mutta muistikortin kyllä. Poika kuvasi omalla pikkukamerallaan reissun ainoat kuvat. Lähinnä verkkoja ja pusikkoja. Mutta ihan hauskojakin otoksia seassa oli. No mutta nyt siihen vessajuttuun:

Mentiin tytön kanssa samaan koppiin ruuhkan takia. Vessassa oli pitkä jono naisia vielä meidänkin jälkeemme. "Äiti, sulla on kakkaa housuissa", sanoi neljävuotias veikeällä ilmeellä kopissa kesken kaiken. No eipä oo. "Onpas, sulla on äiti KAKKAA HOUSUISSA!" No ei kyllä oo, sanon huvittuneena, mutta hiljempaa yrittäen esimerkilläni saada hänetkin hiljenemään. Mutta ei, häntä naurattaa, katsoo mua ilkikurisesti ja kääntää pään ovea kohti. Huutaakseen kaikille: "ÄITI MÄ NÄIN!! SULLA ON KAKKAA HOUSUISSA!!"

Ulos tullessa pidin suuni kiinni, vaikka mieleni olisi tehnyt kaikille julistaa (ja vaikka näyttää), että mulla ei todellakaan oo kakkaa housuissa, eikä värikkäitä pieruja, tai mitään muutakaan. Ensi kerralla eri koppeihin. Kamala ketkuilija! Vaikka salaa vähän arvostan nokkelaa jäynää.

Semmosta. Päivän muihin aiheisiin: Partioleiri paisuu osaltamme iloisesti ja yllättäen lähdetäänkin jo huomenna. Iiks ja jipii! Blogiystävät, nähdään monen päivän päästä! Jotain ehkä klikkailen leirin aikana julki, mutta akku tuskin riittää päivittäisiin blogikierroksiin. Pus, hyviä helteitä!

Matkatavaroina laatikollinen kenkiä

Ensiviikko ja ensiviikon huikeat haasteet ja elämykset odottavat! Jännittää, innostaa ja ihan vähän huolestuttaakin. Valmistelut on hyvällä mallilla, sanoisin. Kamat alkaa olla kasassa ja bloggerin luonnoksissa on muutama klikkausta vaille valmis teksti reissun ajaksi. Jos siis ehdin sen klikkauksen sieltä leiriltä klikata tai jos vain puhelin on käyttökunnossa. Tai sitten ajastan ne. Hmm... Tämähän onkin tärkein asia nyt mietittäväksi... Toisaalta mulla on aikaa miettiä jopa näitä, joten hyvällä mallilla on kaikki.

Tavaroita ollaan pakattu muovilaatikoihin. Jottei mun tarvitsisi ennen lähtöä tarkistaa sisältöä viiteen kertaan (ja ettei sitten leirillä tarvitse tonkia joka laatikkoa ja kassia löytääkseen esim. villasukkia), oon merkannut ulkopuolelle teipein, mitä mistäkin laatikosta löytyy. Kuten huomaa, ei olla tavoiteltu mitään travel light -teemaa, vaan tavoitteena on travel comfortably. Mieluusti totean jälkikäteen pakanneeni esim. sadevaate-/haalarilaatikon mukaan ihan turhaan.

Sutkupakkaus, kuten partiolaispuolisoni sanoo. Viitaten sudenpentujen pakkaamiin muuttokuormiin.

Tänään lähdetään piipahtamaan Ähtärin eläinpuistossa 6-vuotissynttäreiden(kin) ratoksi. Viimeisessä kuvassa näkyy etäisenä hahmona pojan toivoma paristokäyttöinen veturi. Brion junanrata on legojen ohella lelu, joka on säilyttänyt kiinnostavuutensa vuodesta toiseen.

Jäätelökiskasynttärit

Meillä vietettiin tänään ihkaensimmäisiä kaverisynttäreitä. Lapsi itse oli jostain idean napannut ja niin sinnikkäästi puhui parin naapurin kutsumisesta, että päätin lopulta myöntyä.

Mitään ohjelmaa tai tuliaispussukoita en ollut viritellyt, eli en tiedä, menikö nyt nykysynttärietiketin mukaan ihan oikein. Kavereiden lahjat ainakin olivat makeempia, kuin 90-luvulla tavattiin antaa, jolloin viimeksi oon kaverisynttäreillä ollut. Sankari itse oli NIIN onnellinen. Katsoin tässä kuvia ja sen ilmeet sulattavat mun sydämen. Jännitys, hermoilu ja odotus on vaihtuneet riemuksi. Kismetissä luki "Parhaalle kaverille". Sekin hymyilytti, kun vasta illalla huomattiin teksti lukea.

Tai no, ehkä meidän jäätelökioski meni jonotuksineen ja tilaamisineen ohjelmanumerosta. Ja ilokseni pakastin edelleen pullistelee herkkujätskeistä, joten mäpäs tästä lähdenkin moikka!