Kahvinkeitinpulma

Mä hajotin mun kahvipannun. Höh. Tässä elämäntilanteessa olisi monta tarpeellisempaa ja mieluisempaa hankintalistalla ja budjettiin sovitettavaksi, kuin uusi kahvinkeitin.

Ensiaputoimina palvelevat Nescafén pikakahvi ja huomenna luokseni palaava opiskeluaikainen kahvinkeitin. Nähtäväksi jää, miksi silloin olen halunnut uuden. Joku vika siina varmasti on, nyt ei vain muistunut mieleen, mikä.

Pitkään oon haaveillut Moccamasterista, mutta mitäs kahvi-ihmiset ruutujen takana suosittelisivat? Otan vastaan myös myyntiehdotuksia, jos nurkissa pyörii ylimääräisiä puoli-ilmaisia keittimiä. Todennäköisesti kieltäydyn ostamasta, koska kalliin käytetyn sijaan ostan mieluummin uuden ja viimeisiään vetelevääkään en tarvitse, kun sellainen jo käyttöön tulee. Ja lisäksi tuo pikakahvi on aika hyvää. Keittämistuoksu vain puuttuu, ja oikeastaan kahvitaukofiilis ehdottomasti vaatii tuoksun.

Nyt pitää kuorruttaa 7 minuutin kakku. Toivottavasti onnistuu edelliskertaa paremmin. Ja onneksi söin taikinaa niin, että nyt maltan ällötyksissäni pitää näppini irti valmiista kakusta.

Lapsi kateissa, aika siivota?

Tyttäreni harrastaa epämukavissa tilanteissa samaa, kuin lapsuuden aikainen koirani harrasti talossa ollessa kärpäsiä: piiloutuu, eikä vastaa kutsuihin.

Pikkiriikkisellä oli söpön punaiset posket ulkoilusta ja lähdin hakemaan kameraa ottaakseni kuvan. Hänpä ei halunnut tulla kuvatuksi ja oli kadonnut, kun palasin kodinhoitohuoneeseen. Huhuilin ja huutelin. Etsin ympäri talon sitä päätyä, johon hän jäi. Vähän jo hätääntyneenä kurkkasin uloskin ja huusin nimeltä. Kunnes katsahdin jalkoihin. Siellä hän makasi huoneen nurkassa kassikasassa silmät kiinni. (Silmien kiinni laittaminen siis tietenkin vähentää mahdollisuutta tulla nähdyksi, eikö niin?)

Vitsin ärsyttävää, kun ymmärtää olla vielä vastaamattakin. Yökyläpaikassa katosi kuullessaan sanan "suihku". Löytyi lopulta pyykkitelineen alta äänettömästi hihittelemästä. Koiran sai aikoinaan houkuteltua piilostaan soittamalla ovikelloa ja hihkumalla, että "Emma tuli!" (=koiraystävä). Millähän keinolla tämän saisi piilostaan pois ja välttäisi kauhukuvien pikakelaukset? Ainakin voisi aloittaa siivoamalla kodinhoitohuoneen nurkan...

Hetken huumassa ostettu (sauna)takki

En ole jaksanut lähteä takkikaupoille, vaikka jo kaksi talvea mua onkin vaivannut villakangastakin puute. Omistan vain pari liukaspintaista takkia (en keksi muuta sanaa, jolla kategorioisin, mutta tuo kertonee riittävästi), ja monta kertaa on tullut tunne, että asun tunnelma muuttuu liikaa, kun päälle viskaa vääränlaisen takin.

Lomareissullamme pysähdyttiin kauppakeskukseen syömään. Pyörähdin pikaisesti H&M:llä ja yhtä pikaisesti päätin ostaa ainoan jäljellä olevan tarjoustakin. Takki on villan ja viskoosin sekoitetta ja hyvin yksinkertainen ja yksityiskohdaton. Nappejakaan ei ole. Tällaista saunatakkimallia olin ihastellut aikaisemminkin, joten ihan hetken huumasta ei ollut kyse. Mutta melkein. Tai ehkä sittenkin aika lailla. Tässä on jotain muumilaaksomaista. Myönnetään nyt sekin, että hetken huuma on tunne, jota kotiäitinä kaipaan aika useinkin.

Kiinni sidottuna takki kyllä näyttää aika epäimartelevalta saunatakilta. Pitää kokeilla, muuttuisiko vaikutelma, jos löytäisi vyölle paremman korkeuden varren kapeimmalta kohdalta. Toisaalta roikottelen takkia mielelläni auki, joten ongelma ei sen suhteen ole kovinkaan merkitsevä.

Katkera keinupuu

Löydettiin hauska luonnonkeinu takapihan metsästä. "Katkera puu", sanoi Pikkiriikkinen.


Video näyttää hurjemmalta, kuin mitä oikeasti oli. Tai ehkä en vain tajunnut hurjuutta heiluttajan näkökulmasta. Mutta hauskaa oli. Paitsi ehkä puulla.

Ajatuksista tekoihin. Villasukkiin.

Otsikko viittaa nyt siihen, että aikani olen yrittänyt kirjoittaa tänne bloggeriin ajatuksiani auki. Ja kun ei ne ajatukset asetu nyt millään lauseiksi, on siirryttävä muihin teemoihin. Tekemiini juttuihin, vaikkapa. Sohvan nurkasta on putkahtanut muutamat villasukat. Näiden jälkeen piti laittaa puikot kaappiin, kun inspiraatio alkoi kaventua tasaraitaan. Ei sillä, toi pieni raita on musta kivan näköinen. Langanloput katosivat pieniin raitasukkiin.

Pariin pikkusukkaan testasin liukuestemömmöä. Näyttäisi ihan toimivalta tuotteelta. Joskin taiteilijan olisi täytynyt ehkä odottaa "äkkiä tämä homma alta pois" -fiiliksen sijaan luovuusvarojen ja keskittymiskyvyn palautumista...

Mitkä on sun lempparit? Mun noi kulta-valkoiset.

 

Pikkuprinsessapolkka

Pikkiriikkinen sai mut myöntymään. Tukka katkesi toissailtana. Olin sinnitellyt juhlaviikonloppuun asti, että saadaan nätti kiharapilvi juhlamekon kaveriksi ja päiväkodin kuvaukseen.

...Olin väärässä. Olisinpa leikannut jo kaksi viikkoa sitten. Ennen juhlia ja ennen hoitokuvausta. "Mun tyyli on hieno", hän sanoi nyt itsekin, ja harjasi tukkaansa suihkun jälkeen moneen kertaan. Mietin koko illan, että keneltä hän nyt näyttää. Vasta kuvista huomasin, että Estelleltä tietenkin. Minä kun luulin pitkiä kiehkuroita prinsessatukaksi.

Ennen. Heh...

(Siitä minuutista, jolloin tukka oli nätisti ennen juhlien alkua, ei näköjään ollut kuvaa.)

Insjö-arvonnan voittaja!

Kiitos kaikille Insjön bagINbag -arvontaan osallistuneille! Tein pikkuisen videon, että pääsette kaikki todistamaan arvonnan rehellisyyden. (Ja siinä ohessa kolmelapsisen perheen taustamölyn.)

Onnetar suosi Roosa Nousiaista, paljon paljon onnea! Lähetän sinulle pian sähköpostia.

Ilman voittoa jääneet tietävät nyt yhden toiveen tuleville synttäri-, äitienpäivä-, ja joululahjalistoille lisättäväksi. Tai hemmottelulahjaksi itselle hankittavaksi.