Sain siskolta äitihaasteen ja tartuinkin siihen hetimmiten. Tosin en tykkää tämmöisistä, missä menee lörpöttelyksi: Tulee liian pitkiä lauseita ja kirjoitusvauhdin ja ajattelemattomuuden takia saattaa sekaan jäädä jotain tarkoittamattomia ja tyhmiä ajatuksia. Eli otatte nyt tämän vauhdikkaan vastaustahtini ja sunnuntaiaamun löysän fiiliksen huomioon, kun luette vastauksiani.
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!
Minkälainen äiti olet?
Lasten suusta olen kuullut olevani sekä tyhmä, ihana ja höpönassu. Varmasti olen kaikkea siltä väliltä. Mitä enemmän arjessa on muuta kuormaa, sitä enemmän kaipaan hiljaisuutta ja vetäytymistä, mistä johtuen pinna on lasten kanssa niinä aikoina turhan lyhyt.. Onneksi olot vaihtelevat ja toivon lasteni lapsuusmuistojen kehittyvän enemmän niistä läsnäolevista hömpötyshetkistä. Tehdään lasten kanssa monenlaisia juttuja askarteluista roolileikkeihin ja isomman kanssa varsinkin jo jutellaankin paljon.
Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
En muista enää, millainen äiti oon kuvitellut olevani, joten en osaa sanoa. Mutta koska edelleenkin välillä hämmästyn (joskus hyvässä ja joskus pahassa) sitä, millainen olen, niin vastaus kysymykseen on varmaankin kyllä.
Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Koska olen "ammattikasvattaja", stressaan välillä liikaakin epätäydellisyyttäni. Ylianalysoin ja pyörittelen tulematta kuitenkaan mihinkään lopputulokseen. Oon silti oppinut olemaan peittelemättä virheitäni liikaa, kun olen hoksannut kaikkien muidenkin olevan jossain määrin epätäydellisiä. Ja silti hyviä.
Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Tjaah. Pitäisi ainakin opetella sietämään paremmin sitä, että perheessä kaikki ei aina mene niin kuin MINÄ haluan.
Mitä teet mielestäsi oikein?
Kamalan vaikea kysymys. No, ainakin pyrin selittämään asioita ja juttelemaan lasten kanssa paljon.
Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
En mielestäni mitenkään ylisuojeleva ainakaan ole. Yritän olla järkevä. Pistorasioissa on suojat ja veitset on nostettu ylös. Mutta pöydän kulmia ei oo pehmustettu, eikä konttauskypäriä hankittu. Saa pomppia ja kiipeillä, ja varovaisiksi lapset on oppineet.
Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Yleensä kauppakaaos kyllä syntyy meillä tilanteesta, jossa lapsi saa tylsyyksissään hysteerisen pakoiluhepulin ja juoksee hirnuen ympäri kauppaa. Yhtä noloa sekin. Omasta kärsivällisyydestä ja ostosten pakollisuudesta riippuen suoritan tyynenä (tai hillitysti puhisten) kierroksen rimpuileva mukula kainalossa tai häippäisen kotiin ja päästelen autossa saarnan. Jostain syystä koen, että muut asiakkaat tuntisivat myötätuntoa. Se ei tokikaan oo varmaan aina totta, mutta tunnevaihtoehdoista ehkä kuitenkin paras siinä tilanteessa koettavaksi.
Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin?
(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Mmm.... Herkkuja.... No, lapsilla herkut kuuluvat viikonloppuun tai kyläilyihin ja niiden kertamäärät pyritään pitämään kohtuullisina. Ollaan kyllä todettu kerta toisensa jälkeen, että sokeri ei oikein tee hyvää käytökselle... Mutta joo, kyllä herkutellaan toisinaan, eikä podeta huonoa omaatuntoa siitä.
Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms.
Perustelut vastaukseen.
Arkena on aika tarkat rytmit, viikonloppuna ja lomilla vähän väljemmät. Ruokaa tarvitsevat tietenkin säännöllisesti ja nukkumaanmenot sujuvat paremmin, kun tehdään asiat tietyssä järjestyksessä joka ilta. Vaikka kotona eivät päiväunille nukahda, pyritään jonkinlainen nollaushetki ruoan jälkeen pitämään.
Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena
kasvatustavoistasi?
Tjaa-ah. Toivottavasti oivaltavat, että ihmisiä tässä vaan kaikki ollaan. Äidit ja isät ja lapset. Kyllä niillä varmaan jotain mukistavaa jostain on, mutta toivottavasti niistäkin voidaan sitten hyvillä mielin keskustella.
Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta
vanhemmiltasi?
Ainakin haluaisin, että omassa lapsi-vanhempi -suhteessa toimisi sama kuvio, kuin omassa kodissani (esim. teini-ikää ja alkavaa aikuisuutta ajatellen), että kun lapseen luottaa, lapsi haluaakin olla sen luottamuksen arvoinen.
Ulkoiletteko päivittäin?
Onneksi päiväkoti hoitaa sen puolen hyvin. Musta siihen ei varsinkaan talvella oo. Kesällä kyllä säiden salliessa asutaan pihalla.
Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Aamulla katsovat usein pätkän Pikkukakkosta ja illalla toisinaan myös. Oisko ½-1½ tuntia päivässä? (Kuulostaapa paljolta! No, onneksi on myös päiviä, jolloin ei katsota yhtään. Ja Pikkukakkonen on kyllä "turvallinen" katsottavaksi.) Tabletti ja kännykät ovat toistaiseksi pysyneet vain aikuisten tavaroina.
Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Positiivisia tunteita näytetään halailemalla ja hupsuttelemalla. Ja sanomalla. Kehutaan ja huikitaan söpöyksiä. Negatiivisten tunteiden näyttämiseen haluaisin vähän lisää itsehillintää. Hermostun välillä helposti ja sitten pulppuaa harkitsematonta juttua. (Tai muka asettelen sanat hyvinkin järkevästi ja painokkaasti, mutta jälkeen päin ei aina tunnukaan siltä...) Mutta toisaalta oon ajatellut, että näiden seinien sisällä kaikki tunteet olisivat sallittuja. Ainoastaan tunteiden ilmaisutapoja rajoitetaan. (Eli ei saa satuttaa eikä saa nimitellä.)
(Kuvituksena suttuinen äitienpäiväkuva viime vuodelta.)
