Kätevä koruniksi

Olisin voinut otsikoida tämän iltalehtityyliin:

Tätä et olisi itse keksinyt! Kätevä niksi tilanteeseen, josta aiemmin et selvinnyt ilman miehen apua. Katso video!

Ja sitten te katsotte, ja tuhisette, että noinhan olen aina tehnyt, noin on tehnyt äitini ja hänenkin äitinsä. Että kyllä nyt on taas toimittaja ainoa, joka on ollut tietämätön tähän asti elämäänsä. Itse oivalsin tämän eilen, ja elämäni kirkastui taas pikkuisen hienommaksi. No, katsokaapas. Ja miten on, oliko uusi vinkki vai ikivanha?

(Mikään videoista ei onnistunut kaikilta osiltaan hyvin, joten laitetaan nyt näytille tämä, jossa vähän kömpelöin ja pöydällä on ylimääräistä tavaraa. Sen videon sijaan, jossa tenavat kiljuvat kuorossa taustalla...)

Siisteyttä ja mielenrauhaa.

Mua on viimeaikoina vaivannut siivouksen tyydyttämättömyys. Ahdistaa sotku, ja sitten kun saan paikat muka puhtaiksi ja järjestykseen, ei painostava tunne kaaoksesta kuitenkaan katoa. Eilen oivalsin, että syy löytyy ovien takaa.

Kun järjestän tavaroita, vien oikeille paikoilleen, ja kaapin oven takaa paljastuu kaaos, jonka kukkuralle viskelen lattioilta löytämäni tavarat, ei sotkun tunne katoa, vaikka  päällisin puolin kaikki on siivottu.

Oletteko huomanneet, että jos siivoaa kaiken putipuhtaaksi ja sipusiistiksi, siivo kestää kauemman, kuin ihan milliä vaille täydelliseksi siivottu? Pienikin sotkunalku kerää hetkessä kaatopaikan ympärilleen.

Muutettiin tähän kotiin kaksi vuotta sitten. Päätin jokaiselle tavaralle pikaisesti "oman paikan", ja ajattelin, että järjestelen uudelleen sitä mukaa, kun tutustun taloon ja tapoihimme täällä. Eiköhän nyt olisi korkea aika pohtia kaappien sisäpuolten järjestykset tässä hetkessä parhaiten toimiviin. Ja ah, kun odotan sitä hetkeä, että jokainen perheenjäsen osaa käyttää saksia ja veitsiä ja saan laskea ne keittiön tasolla olevasta purkista vetolaatikoihin piiloon.

Tämänviikkoisen normisiivouksen yhteydessä oikaisin tästä oivaltuneena lisäksi pelikaapin ja askartelukaapin sisällön. Heti helpotti. Roskia roskiin ja kaapit järjestykseen. Terapeuttista tämäkin.

Valkoinen takki

Ja vielä päivän viimeinen tuotos näytille: tämä kauan vihjailemani takki on nyt viimein valmis.

Tämä on myös semmoinen ajatus, jota olen pitkään pyöritellyt. Alunperin olisin halunnut puuvillalangasta virkatun valkoisen takin, mutta tuntui ajatuskin niin hitaalta, etten saanut suunnitelmaa etenemään. Tämän tekniikan oivallettuani suunnitelma syntyikin äkkiä, ja tekeminenkin oli suhteellisen joutuisaa.

Ilman ohjetta tehdessä mutkia tuli vastaan muutama. Mutta toisaalta tykkään virkkaamisesta juuri siksi, että tekeminen on yksinkertaista ja tehdessä on aikaa miettiä, miten ratkaisen tulevat haasteet. Tehdessä voi myös katsella telkkaria tai osallistua lasta tyydyttävällä tasolla leikkeihin mukaan (työnjohtajana uimahallin rakennusurakassa tai kirahvina eläintarhan aitauksessa.)

Aloitin helmasta ja jatkoin kainaloiden kohdalta kolmessa osassa hartioille asti. Kuten muistanette, leikkasin melkein koko (jo kahteen kertaan virkatun) helman pois ja jatkoin virkkaamista vyötäröltä tällä kertaa alaspäin. Hihat leikkasin ensimmäisestä väärin virkatusta helmapalasta (ompelukoneella tikkasin ensin ja sitten leikkasin sopivaan muotoon) ja jatkoin niihin pituutta virkkaamalla hihaa putkena. Taskuja puntaroin kauan, mutta käyttömukavuuden takia halusin ne lisätä.

Napeiksi olisin halunnut sellaiset pötkylät, mutten löytänyt. Viitaten aiempaan tekstiini, mulla on nyt tämmöinen blinbling-vaihe meneillään (tai en mä nyt tiedä, onko se mikään vaihe, vai ihan osa mun persoonallisuuttani), joten valitsin tuollaiset hauskat överit napit. Vähän ikävästi tuo kirkas muovi taittuu siniseksi, mutta olkoon.

Se vielä arveluttaa, että miten tuo kudos (vai millä nimellä sitä nyt kutsuis?) kestää käyttöä. Jää nähtäväksi.

Blingbling

Päivän seuraavassa käsityöesittelyssä vuorossa rannekoru.

Eilen vihdoin iski kauan odotettu koruinspiraatio. Tein kaksi rannekorua, jollaisia olen kelloni kaveriksi haaveillut jo heti sen saatuani. Valkoiset helmet ja kirkkaat helmet on yhdistetty samalla lukolla kiinnitettäväksi koruksi. Kultaisten helmien korun tein erilliseksi, jotta blingin määrää voi tarpeen mukaan säädellä vähän vähemmäksikin. Tällä hetkellä kolahtaa Enempi Bling.

Mansikkaisia unia

Mulla olisi nyt kolme tuotosta teille esiteltävänä. Katsotaan, tykitänkö postauksia pitkin päivää, vai ripottelenko loput näytille viikonloppuna. Voi olla, että perhe on aika kypsänä mun eiliseen askarteluvimmaan, joten lienee parempi, etten tätä päivää nyhjää koneella. Ellei sitten päikkäriaikaan...

Aloitetaan nyt kuitenkin esittelemällä Pikkiriikkisen yöpuku. Taannoin tekemäni Etpäs osaa riisua tätä -yöpuku toimi tarkoituksessaan mainiosti. Valitettavasti sitä kuitenkin täytyy välillä pestä. Niinä kertoina napero löytyy lähes poikkeuksetta nakuna sängystä. Ja vieläpä aika usein omasta pissalammikostaan.

Eli lisää Etpäs osaa riisua -yöpukuja kehiin. Tämäkään tuskin jää viimeiseksi. Lisäksi tästä tuli niin söötti, etten ehkä malta jättää yökkärikäyttöön pelkästään. Malli on käyttöiältään pitkä ja jätin lisäksi tarkoituksella selälle reippaasti kasvunvaraa.

Materiaalina Muorin vanha t-paita, jonka joskus sain ompelukäyttöön. Sovitin sitä kyllä ensin siinä toivossa, että voisin käyttää ite sellaisenaan, mut ei istunut. Vihreä kangas taitaa olla siskon vanhan t-paidan hiha ja pitsi joku oma vanha väkerrys. Eli nollabudjetin ompelus.

Poseeraamaan en vilperiä halunnut pakottaa, tärähtäneet sovituskuvat otin juoksemalla perässä, minkä ehdin. Tiedän, itsekin arvostaisin blogin lukijana vähän vaivannäköä ja jonkinlaista rimaa kuvien suhteen. Sori.

Päivä Tukholmassa

Maanantaiaamuna heräilin hitaasti aikatauluttomaan lomapäivään, lueskelin blogeja ja kommentoinkin erääseen kaipaavani ajalta ennen lapsia sitä, että lähteminen oli helppoa.

Mutta mitäs sitten tapahtuikaan: Puolilta päivin yhtäkkiä puntaroitiin ja selailtiin netistä risteilyjä, yhdeltä varattiin matka ja varttia vaille kaksi huristeltiin auto pikapakattuna etelään. Matkalta soitettiin Pikkusiskolle, että jos puolessa tunnissa saat pakattua, niin tuutko mukaan. Tuli. Iltakahdeksan jälkeen laiva irtosi Turun satamasta ja aamuvarhaisella hiippailtiin tyhjässä Tukholmassa aasialaisturisteille poseeraten. (Seurueemme pienimmät linssiludeina.)

Ei yritettykään nähdä kaikkea, ihan pienesti vain. Skansenillakin kierretiin vain murto-osa. Ihanat pupupehmot pehmoäiti osti ylihintaan lapsilleen. Mutta kun ne niiiiin tykkäsi niistä. Hih.

Vaikken edelleenkään väitä lasten kanssa reissuun lähtemistä helpoksi, ei tämä täysin suunnittelematon matka mennyt yhtään hullummin. Mutta sitä aikaa odotan, ettei joka paikassa tarvitse etsiä hissiä siirtääkseen konkkaronkka haluttuun tasoon.

En nyt kummempaa matkakertomusta kirjoita, eikä kuvapläjäyskään ole tämän laajempi. Kunhan tässä myhäilen tyytyväisenä, että repäistiin jotain näinkin extemporea.

En muuten malta odottaa, että saan esitellä sen takin. Melkein valmis.

Myöhemmin näistä lisää.

Virkkuueväs jaloissa, selkä kävelystä uupunut. Takapuoli puutuu parhaillaan kotimatkasta. Nyt pienen irtioton jälkeen ollaan taas niin sinivalkoista, että!

Palataan tarkemmin kotoa!