Viisas uni.

Näin taas viisasta unta. Tapasin kaikki elämäni tärkeät ihmiset. (Tai en oikeasti kaikkia, mutta jokaista ihmissuhdetyyppiä edusti joku.) Jonkun kanssa höpsöttelin, jonkun kanssa puhuin vakavia, joku itketti mua, jotakin oli ikävä. Joku ihasteli ja kehui, joku piti huolta. Jotakin minä sain auttaa. Joku lämmitti kodin ja otti iloisena vastaan. Oli perhettä, ystäviä, tuttavia ja sukulaisia. Oli Mummi ja lapsuusmuistojen huoneet ja tunnelmat. Ja jossain siellä välissä tulevaisuudenhaaveet.

Ei yhden ihmisen tarvitse täyttää kaikkia mun tarpeita. Oon tainnut välillä olla vähän kohtuuton vaatimuksineni ja odotuksineni. Myös itseäni kohtaan. Ei tarvitse olla valmis, ei tarvitse tietää ja osata kaikkea.

Tämä nyt varmaan on teille kaikille muille itsestäänselvyys, ja vähän nolottaa myöntää, ettei mulle aina ole.

En tiedä, onko mulla oikeutta käyttää tätä kuvaa, vaikka se tekemäni onkin. 

Mutta tuskin isosta rikoksesta ainakaan on kyse. (?) 

Tämän kuvan käyttötarkoitukseen liittyvää ajatus sopii hyvin myös tähän teemaan.