Meidän Pikkupedagogilla on jatkunut päiväkotitätileikit. Eilen hän piteli yksin peilin edessä kahta rasvatuubia ja kyseli hennoksi kevennetyllä äänellä, että "mitä eroa näissä on, kuka osaa sanoa?" Ilmeisesti kyseli mielikuvituslapsilta, koska ketään muuta vastaajaa ei lähimailla ollut. Illalla hän nukkumaan mennessä oli alkanut miettiä ja surra, että Ketulla ei vielä ole ikinä ollut kasvunkansiota. Että huomenna pitää tehdä.
Ja niin hän teki. Kansion välissä on Pikkiriikkisen omakätisesti kirjoittamia viestejä: "OoooOOOooooOOOOOOO OOO oo OOooo". Isoveli auttoi kirjoittamalla kanteen. Vahingossa syntyi Ketulle hieno nimi: Hehku. Isoveljen kirjoitus- ja lukemishommat on hyvällä mallilla, silleen ekaluokan syysloman paikkeilla näin parin vuoden ekaluokkakokemukseni perusteella. Liikoja en ole painostanut, ohjaillut ja opettanut. Kysyttäessä vastannut ja pyydettäessä pukannut eteen päin. Ja välillä vähän testannut, missä mennään. Motivaatio ja mielenkiinto ainakin ovat tällä hetkellä kohdillaan. Kirjaimilla on hänestä hauska leikitellä ja maitopurkin kyljestä sanat kuiskuttelevat houkutellen lukemaan. Uskoisin oivalluksen olevan ihan nurkan takana. Jännää!
Oi ihana kasvunkansio Ketulla!
VastaaPoistaMeillä ekaluokkalainen hoksasi ihan yhtäkkiä muutama viikko sitten lukemisen, ja nyt mennään siinä jännässä vaiheessa, kun ihan kaikkea on pakko lukea. Itsekin huomaa, miten sitä lukee tiedostamatta, kun esim. kaupungilla kulkiessa Isosisko lukee ääneen kauppojen nimiä ym, ja itse ei ole tullut edes ajatelleeksi että mä luen ne. Ja kotona on pitänyt miettiä, ettei jätä lapsen nähtäville ihan mitä hyvänsä, naistenlehdissäkin on aika ei-lapsen-silmille -otsikoita usein.
Kohta 5 vuotta täyttävä toinen lapsi tulee hyvää vauhtia perässä. Se kovasti harmitteli, kun maitopurkissa ei voi lukea isoilla kirjaimilla MAITO, että hänkin saisi paremmin selvän :D
Voi totta kyllä, sitten kun se lukeminen tulee kuvioihin, tulee moni "aikuisten asia" lapsen nenän eteen. Toivottavasti hoksataan siistiä tarvittaessa tekstiympäristöä. (Tuo viisivuotias kun tuntuu muutenkin nyt erityisesti miettivän pelottavia asioita, kuten sotia ja kuolemaa, ei siihen enää uutisotsikoita tarvita ajatuksia lisäämään.)
PoistaJa sama juttu on täällä noiden pikkukirjaimien kanssa: oivalsi itse, että kirjaimia on kahdenlaisia, ja nyt on jonkun verran alkanut selvittää, mikä on mikäkin. Aika kiehtovaa seurata tätä lukemaan oppimista tällaisessa tilanteessa, jossa taito kehkeytyy näin luonnostaan. Koulussa se on niin ohjattua. :)