Pukeuduin mattoon.

Tiedät varmaan sen tunteen, kun tykkäät vaatteesta, joka ei saakaan sua näyttämään parhaalta mahdolliselta itseltäsi. Oon tässä havahtunut ajatukseen, ettei ulkonäkövirheet oo vaarallisia, eikä imartelevuus (tai siis hoikalta näyttäminen) oo ainoa tavoiteltava asia pukeutumisessa.


Tämän mekon ostin, vaikken arvellut näyttäväni siinä kummoiseltakaan. Niinpä en yllättynyt, kun 6-vuotias kommentoi uudesta lempimekostani, että "Mihinkä mattoon sä oikein oot pukeutunut?!!" Itsekin naureskelin mekkoa ostaessa, että olemme ehkä liian outo pari yhdistettäväksi.


Sen sijaan seuraava juttu oli yllätys. Ajattelin kuvata sen mekkopötkön ja laittaa blogiin tuon mattokommentin kanssa. Että naureskellaan sitten yhdessä pötkylyydelleni ja epäimartelevuudelle. Mutta mitä!! Näissä hämärässä kodinhoitohuoneessa räpsäistyissä pikaotoksissa varteni muuttuikin kurvikkaaksi, kuin kardashianeilla konsanaan. Toi tukkaposeeraus näyttää niin hienolta, ettei ehkä uskoisi mun oikeasti vain sotkeutuneen hiuksiini, kun yritin heittää niitä pois naamalta. En ihan ehtinyt kaivautua esiin ennen itselaukaisua.

No, livenä kyllä tiedän näyttäväni mattoon puetulta pötkylältä. Mutta ihan vain näiden kahden kuvan takia pukeudun jatkossa vielä entistäkin paremmin mielin tähän mattoon.