Kultalankaa ja arveluttavia ajatuksia

Turkoosi ja kulta on aika ihana yhdistelmä. Nipsumuki ja tämänhetkinen testineulos rimmasivatkin hyvin yhteen.

Ostin henkäyksen ohutta kultalankaa ajatuksenani neuloa se yksinkertaisen neulepaidan sekaan. Sellaisiksi hienovaraisiksi pilkahduksiksi. Tässä on meneillään testineulonta turkoosin nallelangan kanssa ja ihan hyvin näyttää sujuvan, eikä kultalanka ole toistaiseksi ainakaan katkeillut.

Nyt sitten puntaroin, että jooko vaiko eikö näitä kultahippuja siihen omaan paitaani, jota varten ostin vihreää merinolankaa. Haluanko kadottaa merinolangan ihanan pehmeyden neulomalla sekaan karhentavaa kultalankaa. (Vaikkei se erityisen inhottavalta siellä tunnukaan.) Lisäksi myyjäkään ei osannut sanoa, miten tuo kultalanka käyttäytyy neuleen seassa käytössä tai pesussa. Tietääkö joku teistä? Epävarmana kummastelen sitäkin, että tosiaanko valitsin armeijan vihreän, enkä esimerkiksi valkoista tai jotain harmaan sävyä, tai jotain muuta, josta tosi paljon tykkään. Mutta jotenkin tämä vihreä parhaiten sopi kaupassa peilailtuna hiusten ja ihon väriin... Harmi, että esimerkiksi sellaisessa lempeässä, raikkaassa turkoosissa näytin kalpealta ja kirjavalta. Hmm... Jonkinlainen päätös tarvittaisiin ennen seuraavaa lankakerhoa! (Ke 12.10.2016 klo 18, klik klik!)

Mutta nytpä keitän synttärikaffit itselleni. Muistan, kun äitini täytti 33. Piirsin sille taitettuun aaneloseen kortin, jossa oli sateenkaari ja luku 33. Jotenkin muistan ihan erityisesti miettineeni ja ihmetelleeni sitä lukua. Että onpa aika paljon. Samaa ihmetteli oma äitini äsken lähettämässään onnitteluviestissä mulle.