Nostalgiaa

Eilen tuli lapsuudenkodista monta laatikollista aarteita ja rojuja. Pitäisi tehdä inventaario. Olisi helpompaa tehdä se avaamatta laatikoita, heittää vain menemään. Mutta ei musta varmaan siihen ole. Pari laatikollista vanhoja päiväkirjoja, korillinen kirjoja, ja sitten näitä ihania. Herättääkö teissä muistoja?

2 pientä

Hän oli pienenä mun lemppari, hän on niin reppana...

Otto-nalle, kuka muistaa?

Kaalimaan Kakarani, Sanna. Kaikessa mukana.

Voi että. Ihania juttuja. Poikakin tykkäsi, erityisesti tuosta reppanasta nallesta ja kirjalaatikoista. Äsken kiukkuisena, tiuskaisujen jälkeen enää mitään puhumatta vaihdoin sille jo toista "päiväunien" aikana väkisin väännettyä kakkaa (että pääsee pois sängystä). Hän sitten yritti painokkaalla ja hallitun rauhallisella, jopa esimerkillisen äidillisellä äänellä ojentaa mua: "älä paukuta (roskiksen kantta), se menee likki. Kyllä minä ymmällän, kaiken minä tielän. Mene äiti nukkumaan sänkyysi, se pehmoinen nalle olottaa siellä." Pitäisi varmaan mennä. Ja sielläpä se näköjään on aseteltuna tyynylle. Reppana.

Mä muuten vähän luulen, että luovun tuosta päiväkirja51c-nimestä. Se on jotenkin ärsyttävän näköinen ja hätäisesti valittu alun alkaenkaan. Lyhentäisinkö sen vaikka Päikkäreiksi, koska päikkäriaikaahan tämä mun päiväkirjakirjoitteluhetkeni on. Ja kauhean kauas en mahdollisen uuden nimen kanssa viitsi harhautua, koska osoitteenani pysyy kuitenkin tuo sama vanha. No, katsotaan, tuleeko muutoksia vai ei..